Sain äidiltäni joululahjaksi aivan ihanan keittokirjan Green Kitchen Stories. Kirja on kasviskeittokirja, jossa on todella herkullisen kuuloisia reseptejä ja upeita ruokakuvia. Kirjan kirjoittajat pitävät myös blogia, jossa voi käydä ihastelemassa kuvia ja reseptejä. Tein kirjasta viime viikonloppuna linssipolpetteja eli linssipyöryköitä ja yrttikastiketta. Todella herkullista! Kastike on pikantti, joten se sopii ihanasti miedon makuisten pyöryköiden kanssa. Tein muuten kirjan ohjeen mukaan, mutta korvasin kastikkeen hasselpähkinät manteleilla ja muokkasin hieman kastikkeen määriä.
Linssipyörykät
200g punaisia linssejä
5dl vettä
1/2 punasipuli
2 valkosipulia
3rkl oliiviöljyä
2rkl tomaattipyrettä
1dl kaurahiutaleita
1tl suolaa
1tl paprikajauhetta
ripaus cayennepippuria halutessasi
mustapippuria
Huuhtele linssit. Kuumenna 5dl vettä ja linssit kiehuvaksi ja hauduta pienellä lämmöllä 15minuuttia. Linssit hajoavat ja puuroutuvat keitettäessä, älä huoli, se on tarkoitus. Valuta ylimääräinen vesi pois ja anna linssien jäähtyä hetki.
Jos linssit eivät ole menneet puuroksi keitettäessä, niin murskaa niitä hieman haarukalla.
Hienonna punasipuli ja valkosipuli.
Sekoita pyöryköiden ainekset keskenään taikinaksi ja laita jääkaappiin vetäytymään puoleksi tunniksi. Valmista kastike tällä aikaa. (Ohje alla.)
Kuumenna uuni 190 asteeseen.
Muotoile taikinasta noin 20 pyörykkää leivinpaperille ja paista keskitasolla 15-20min. Käännä pyöryköitä 1-2 kertaa paiston aikana.
Yrttikastike
kourallinen basilikan lehtiä
kourallinen sitruunamelissaa
10 ruskeaa mantelia
1/2 sitruunan mehu
1/2dl oliiviöljyä
mustapippuria
2rkl vettä
Paahda manteleita kuumalla pannulla hetki.
Laita kastikkeen aineet blenderiin ja sekoita tasaiseksi kastikkeeksi. (Jatkoin sekoittamista vielä sauvasekoittimella, sillä kastiketta on sen verran vähän, että osa manteleista jäi isoiksi paloiksi. Uskon, että kastikkeen voisi tehdä kokonaan sauvasekoittimella.)
Vielä yksi matkakirjoitus joululomalta. Teksti on ollut valmis jo pitkään, mutta kuvat uupuivat. Nyt kuvat on lisätty, joten tässä tarinaa Tokiosta:
Tokio on hyvin mielenkiintoinen paikka. Ihmisvilinä, japaninkieliset kyltit ja korkeat rakennukset ovat jo nähtävyyksiä sellaisenaan. Olimme reissumme aikana kaksi kertaa Tokiossa. Ensin menomatkalla neljä yötä ja sitten paluumatkalla kaksi yötä. Menomatkalla asuimme Airbnb:n kautta vuokratussa asunnossa Shinjukun länsipuolella. Asunto oli hyvällä paikalla, sillä siitä oli lyhyt kävelymatka asemalle, mutta katu oli rauhallinen. Asunto oli pieni, mutta siellä oli kuitenkin kaikki tarvittava ja se oli siisti. Paluumatkalla yövyimme 4 tähden hotellissa aivan Tokion keskustassa. 34.kerroksessa olevan huoneen ikkunasta oli upeat näkymät. Tokyo Tower eli Eiffeltornia muistuttuva torni oli illalla hienosti valaistu ja aamulla Mt. Fuji näkyi pienenä kohoamana horisontissa.
Meillä oli matkassa Lonely Planetin Tokion taskukokoinen matkaopas. Se osoittautui todella hyödylliseksi. Kävimme joka päivä eri alueella ja oppaassa oli hyvin nähtävyyksiä, reittiopastusta ja ravintoloita. Lisäksi tiedot olivat ajantasalla, ainoastaan yksi ravintola oli muuttanut toiseen paikkaan. Tokiossa metrolla liikkuminen oli haastavampaa kuin Euroopassa. Metrokartan koon lisäksi kieli tuotti välillä ongelmia. Usein asemilla oli paikkojen nimet myös englanniksi, mutta muutaman kerran kävi niin, että kaikki tekstit metrokartassa olivat vain japaniksi. Onneksi saimme apua ystävällisiltä paikallisilta ja pääsemme taas kärryille.
Jes, liput hankittu! Ei mennytkään kuin vartti. No ei vaan :)
Paikalliset osaavat englantia vaihtelevasti. Ravintoloissa oli aina joku, joka puhui englantia, mutta ei todellakaan koko henkilökunta. Elekielellä pärjäsi kuitenkin pitkälle, sillä japanilaiset ovat hyvin ystävällisiä. Osassa ravintoloita oli englanninkieliset menut saatavilla tai ainakin kuvat ruuista, joten tilaaminen onnistui hyvin. Lisäksi monissa halvemmissa ravintoloissa tilaaminen hoidettiin ovensuussa automaatilla, johon syötettiin rahat ja painettiin haluamansa annoksen kuvaa.
Vaikka Tokio on hyvin vilkas ja ruuhkainen kaupunki, niin silti yleisvaikutelma on rauhallinen. Ihmiset eivät ryntäile, vaan toisille annetaan tilaa, jonotus sujuu ja muutenkin käyttäydytään ystävällisesti kaikkia kohtaan. Kauppojen ulkopuolella on sisäänheittäjiä ja mainostajia, mutta he eivät ole yhtään tunkeilevia tai päällekäyviä.
Japanilaisen keittiön herkut, joita maistelimme matkan aikana olivat sashimi, sushi, ramen, yakitori, tonkatsu ja tempura. Annokset olivat maittavia, mutta osa melko raskaita. Sashimi ja sushi ovat raakaa kalaa, ramen on nuudelikeitto, yakitori grillattuja lihavartaita, tonkatsu uppopaistettua possua ja tempura uppopaistettuja katkarapuja, lihaa tai kasviksia. Tuoretta ruokaa oli vaikea löytää ravintoloista ja kaikki oli kypsennettyä, joten aika pian aloin kaivata salaatteja ja muita raikkaita ruokia.
Joulukuun lopulla ja tammikuun alussa sää oli yllättävän kiva. Lähes joka päivä paistoi aurinko ja lämpötila oli reilut 10 astetta. Kylmyydeltä ei kuitenkaan voinut välttyä vaan vaatetta täytyi laittaa riittävästi päälle. Itse pidin villakangastakin alla pitkähihaista paitaa ja paksua villatakkia. Hyvät kengät olivat myös todella tarpeelliset, sillä kävelyä tuli paljon.
Tässä kohteita ja alueita, joissa vierailimme:
Shinjuku
Shinjuku on eläväinen ja vilkas kaupunginosa. Shinjukun aseman sanotaan olevan maailman vilkkain, sillä noin kolme miljoonaa ihmistä menee aseman kautta päivittäin. Ravintoloita on vieri vieressä ja itäpuolella on vilkas yöelämä. Katuja koristavat värivalot ja jättiscreenit, joten alueella on kiva kävellä ihan ilman määränpäätäkin.
Tokyo Metropolitan Government Building
Hallintorakennuksen ylimpään eli 45.kerrokseen pääsee hissillä. Ylhäältä on upeat näköalat Tokion yli. Ylimmässä kerroksessa on myös ravintola ja kauppa, jossa myydään matkamuistoiksi ja tuliaisiksi sopivaa tavaraa.
Shibuya
Shibuyan asemalta ulos käveltäessä tulee isoon, vilkkaaseen risteykseen eli Shibuya Crossingiin, jossa ihmisiä menee ristiin rastiin. Seurasimme valojen vaihtumista Starbucksista, josta avautui näkymä risteykseen. Se oli hauskaa katseltavaa! Shibuyan aseman edessä on omistajalleen uskollisen Hachiko-koiran patsas. Kävimme myös vaatekaupassa nimeltä Shibuya 109, josta löytyy toinen toistaan erikoisempia vaatteita useassa kerroksessa. Vaikka emme mitään ostaneetkaan, niin se oli silti näkemisen arvoinen paikka.
Senso-ji
Turistinen temppelialue Asakusassa. Alueelle vie ostoskuja nimeltään Nakamise-dori, jossa myydään matkamuistoja ja tuliaisia. Suurin osa tavarasta on turistikrääsää, mutta muutamia kivoja kojujakin tuli vastaan, joissa myytiin japanilaista posliinia ja kauniita syömäpuikkoja.
Tässä on menossa ennustuksen tekeminen.
Akihabara
Alueella on myynnissä valtavat määrät elektroniikkaa, tietokoneen osia, johtoja ja kaikkea mitä tietokonenörtit voivat kaivata. Myös anime- ja mangaputiikkeja on todella paljon. Kävimme Maid Cafessa, jossa ranskalaisiksi sisäköiksi pukeutuneet tytöt tarjoilevat ja kaikki on söpöä ja vaaleanpunaista. Ehdottomasti erikoisin kahvila, missä olen käynyt. Kahvila oli todella suosittu, joten hinnat olivat sen mukaiset. Kahdelle sisäänpääsymaksu, kuuma juoma, leivos ja yhteiskuva tarjoilijan kanssa, maksoivat 4800 jeniä eli n. 35e. Leivokset eivät olleet häävin makuisia, mutta kokemuksena mielenkiintoinen.
Korvat päähän ja valokuvaan :)
Tsukiji Market
Paluumatkalla kävimme isolla ja todella vilkkaalla kalatorilla, joka taisi olla matkaoppaamme ykkössijalla oleva must see -kohde Tokiossa. Torilla sai todella varoa, ettei jäänyt trukkien, laatikoita kuljettavien myyjien tai mopojen jalkoihin. Tarjolla oli toinen toistaan isompia ja erikoisempia kaloja sekä mereneläviä.
Kabuki
Kävimme katsomassa japanilaista teatteria eli kabukia. Kokopitkä esitys kestää monta tuntia, melkein koko päivän, mutta myynnissä on myös lippuja yhteen tai kahteen näytökseen. Kabukissa esiintyvät vain miehet ja esitykseen kuuluu näytelmää, musiikkia ja tanssia. Puvustus ja maskeeraus on upeaa katseltavaa. Meidän lippuihin kuului kaksi näytöstä, joista ensimmäinen kesti vain 20min ja toinen tunnin. Ensimmäinen näytös oli pääasiassa tanssia ja musiikkia, joten sitä oli kiva katsoa, mutta jälkimmäinen näytös oli todella puuduttavaa dialogia, jossa näyttelijät istuivat paikoillaan ja keskustelivat. Näytös olisi varmasti ollut mielenkiintoisempi, jos osaisi japania :)
Kappabashi-dori
Asakusan kaupunginosassa oleva kauppakatu, jolla myydään kaikenlaista keittiötavaraa. Posliinikaupoissa on upeita astioita ja niitähän oli pakko ostaa itselle tuliaisiksi. Vaikea oli valita mitä ottaisin, joten päädyin ostamaan joukon erilaisia ja erikokoisia kauniita lautasia.
Oli upea kokemus käydä Tokiossa ja kuudessa päivässä ehti tehdä ja nähdä paljon. Voin ehdottomasti suositella kaupunkilomaa suunnittelevalle. Ei varmasti lopu tekeminen kesken.
Luotto kaveriin, rohkeus kokeilla ja keskivartalon tuki olivat tärkeimmät elementit tänä sunnuntaina. Osallistuimme nimittäin kaveripariskunnan kanssa Herkkutrikoissa-tiimin järjestämälle pariakrobatian alkeiskurssille Lauttasaaren VETO CrossTraining-keskuksessa. En oikein tiennyt mitä oli luvassa, kun kurssi alkoi. Olin tietysti nähnyt kuvia toinen toistaan hienommista jooga-asennoista, joissa toinen parista liitelee kevyesti yläilmoissa ja toinen kannattelee häntä.
Ohjaajien taidonnäyte :)
Kurssin ohjaajat Ulrika ja Sami olivat loistavia. Ohjeet olivat selkeät, liikkeisiin annettiin vaihtoehtoja ja turvallisuuteen kiinnitettiin heti alusta asti huomiota. Mukana oli huumoria ja tunnelma oli rento. Aluksi teimme lyhyen lämmittelyn, jossa huomioitiin erityisesti ranteiden lämmittely ja aktivoitiin keskivartaloa. Lämmittelyn jälkeen aloitimme harjoittelemaan temppuja. Ulrika ja Sami näyttivät asennon ja kertoivat mihin piti kiinnittää huomiota. Ja sitten ei muuta kun harjoittelemaan! Temput tehtiin pareittain eli toinen oli base ja toinen lentäjä. Toinen pari oli aina varmistamassa eli spottaamassa. Koko ajan oli olo, että jos jokin menee nostossa pieleen, niin kaverit auttavat.
Aluksi asennot tuntuivat todella vaikealta ja paljon voimaa vaativilta. Kuitenkin pikku hiljaa alkoi löytää käsille ja jaloille oikeat kohdat, jolloin temput helpottuivat. Asennot vaativat paljon keskittymistä ja luottoa pariin. Lisäksi kommunikointi oli todella tärkeää. Kaksi tuntia hujahti hetkessä ohi ja temppuja oli tosi hauska harjoitella. Oli aivan huippu kurssi! Saattaa olla, että täällä kotona testaillaan näitä temppuja vielä joku ilta :) Kiitos ohjaajille ja kanssa temppuilijoille!
Miltä kuulostaa punajuuri smoothiessa? Entä jos ajattelet, että sen yhdistää porkkanaan? No kieltämättä kuulostaa melko hirveältä :) Törmäsin Instagramissa kuvaan smoothiesta, johon oli käytetty juurikin näitä kahta ainesosaa yhdistettynä kookokseen. Kuulosti niin oudolta, että oli pakko kokeilla. Jätin kookoksen pois ja laitoin tilalle appelsiinia. Tulos oli yllättävän hyvä! Tottakai juoma maistuu todella terveelliselle eli mikään sunnuntaipäivällisen jälkiruoka ei ole kyseessä, mutta yhdistelmä toimii. Lisäsin toisella kerralla joukkoon vielä inkivääriä tuomaan pientä potkua. Molemmat versiot olivat hyviä. Smoothie on parasta kylmänä, joten ainekset kannattaa viilentää jääkaapissa ennen juoman valmistusta tai jos blenderisi on tehokas, niin joukkoon voi lisätä muutaman jääpalan. Annoksesta tulee kaksi isoa lasillista.
Punainen juuressmoothie
2 pientä punajuurta
2 pientä porkkanaa
1 iso appelsiini
2-3dl kylmää vettä
(pala inkivääriä)
(pari jääpalaa)
Pese juurekset hyvin, kuori halutessasi ja paloittele pieniksi paloiksi.
Kuori ja paloittele appelsiini ja inkivääri, mikäli käytät sitä.
Laita ainekset blenderiin ja lisää joukkoon n. 2dl vettä. Käynnistä kone ja sekoita, kunnes ainekset ovat sekoittuneet kunnolla. Lisää vettä, jotta saat sopivan koostumuksen.
Porkkanaa käytän paljon, mutta punajuurta vähemmän. Punajuuresta saa kuitenkin kivennäisaineita, kuten kalsiumia, magnesiumia, rautaa ja sinkkiä sekä A-, E-, C- ja B-vitamiineja (lähde). Eli melkoinen terveysjuures on kyseessä :) Ja sen värikin on niin kaunis!
Tämä viikko on hujahtanut ohi kovaa vauhtia, miten taas huomenna on perjantai? No ei se mitään, viikonloppuna on luvassa kivoja juttuja :)
Tein maanantaina simppeliä papubolognesea. Pavuista saa nopeasti ruokaa ja pidänkin tölkkipapuja nykyään aina kaapissa. Tämä ruoka valmistuu keitinveden kiehumisen ja pastan kypsymisen aikana eli mitään kikkailua ei tarvita. Määrästä riittää 4-5 annokseen ja maistuu hyvältä myös uudelleen lämmitettynä. Ruoka on todella nopea valmistaa ja makukin herkullinen, joten tässä resepti jakoon, mikäli jonkun muunkin arki kaipaa joskus pelastajaa :)
Papubolognese
3tlk papuja (käytin 1tlk mustapapuja ja 2tlk kikherneitä)
2tlk tomaattimurskaa (käytin 1tlk murskaa ja 1tlk paseerattua tomaattia)
2rkl tomaattipyrettä
1 iso sipuli
3 valkosipulin kynttä
5 isoa herkkusientä
1 puntti persiljaa
1tl suolaa
öljyä, mustapippuria ja oreganoa
Laita ensimmäiseksi pastavesi kiehumaan.
Hienonna sipulit ja leikkaa herkkusienet viipaleiksi.
Kuumenna tilkka öljyä pannulla. Paista sipuleita ja sieniä, kunnes ne saavat hieman väriä.
Lisää joukkoon pavut ja paista hetki.
Lisää tomattimurska ja pyre.
Anna kastikkeen hautua miedolla lämmöllä pastan kypsymisen ajan.
Mausta kastike suolalla ja reilulla määrällä pippuria ja oreganoa.
Julkaisen paljon kasvisreseptejä, vaikka syönkin edelleen lihaa. Kuitenkin lihansyöntini on vähentynyt, vaikka en ole siihen kovin tietoisesti pyrkinytkään. Ennen näitä kasvisruokakokeilujani käsitykseni kasvissyönnistä oli hyvin rajoittunut. Minulla ei ollut ideoita, mitä voisin valmistaa. Kasvikset olivat minulle vain lisuke, jotka kaipasivat kaverikseen lihaa tai kalaa. Lisäksi ajatus purkkipavuista tai -herneistä sai käsikarvani nousemaan kammotuksesta. Muistan edelleen kouluajoilta kasvissyöjäystävieni syömät kouluruuat kuten liemessä lilluvat löysät kasvikset tai suurustettu paputölkin sisältö toimittamassa kastikkeen virkaa riisille. Toisaalta muistan heidän myös joskus syöneen herkullisia täytettyjä lättyjä, joita lihansyöjänä kadehdin :)
Jos olet kuin minä ennen, että kasviruuan valmistuksen kohdalla lyö tyhjää, niin kokosin avuksi viikon ruokalistan aiemmin julkaisemistani kasvisruuista. En tiedä onko blogini vielä liian nuori tällaiselle koontipostaukselle, mutta itse blogien lukijana tykkään tällaisista koonneista :)
En ole ennen tätä päivää tehnyt suolaisia raakaleivonnaisia, vaan raakakokeiluni ovat olleet kakkuja ja jälkkäreitä, joita täälläkin jaan. Olen pitänyt suolaista raakaruokaa jo vähän liian ituhippihommana, joku raja sentään :) No mutta sitten Australiassa kävimme kasvisravintolassa, jossa uskaltauduin tilaamaan elämäni ensimmäisen raa’an ”lämpimän” ruuan. Se oli raaka Pad Thai eli raakaversio paistetuista nuudeleista. Ja se oli hyvää!
Eilen mieltäni alkoi houkutella kokeilu. Mitä jos tekisinkin jotain tavallisesta poikkeavaa? Googlailin suolaisia raakaruokareseptejä ja ensin silmiini osui raakapitsa. Se kuulosti todella houkuttelevalta, mutta myös melko työläältä, sillä pohjaa olisi pitänyt kuivattaa pienellä lämmöllä monta tuntia. (Tämänkin kyllä jätän korvan taakse.) Mutta sitten löysin suolaisen raakapiiraan Aino Mäkelän blogista. Se kuulosti herkulliselta ja nopealta tehdä, joten ostin kauppareissulla ainekset.
Tänään sitten tein piirakan lounaaksi ja siitä tuli oikein onnistunut. Pohjan maku muistuttaa siemennäkkäriä ja täyte guacamolea. Pohjassa on siemeniä ja pähkinöitä, jotka pysyvät kasassa kookosöljyllä. Alkuperäisessä reseptissä pohjaan käytettiin idätettyä kvinoaa, mutta laitoin tilalle aiemmin tällä viikolla ostamiani kvinoamuroja. Ne on valmistettu kuten popcornit, joten täysin raaka oma versioni ei ollut, mutta en ole näissä asioissa turhan tarkka. Kvinoan voi varmasti korvata esimerkiksi laittamalla enemmän muita pohjan siemeniä tai sitten kokonaan toisilla siemenillä. Hampunsiemenet sopisivat mielestäni hyvin. Täytteessä on avokadoa, kurkkua ja sitruunaa sekä paprikaa, sipulia, korianteria ja ituja.
Ehkä tämä olisi enemmän kevääseen tai kesään sopiva ruoka, mutta ihanan raikas tuulahdus lounaaksi myös aurinkoisena talvipäivänä. Kaiken kaikkiaan todella hyvää! Jotain kannattaa tehdä myös piirakan rinnalle, sillä se ei ole tarpeeksi täyttävää yksistään syötynä. Teen tätä varmasti uudelleen ja ehkä lähden kokeilemaan myös omia yhdistelmiä. Tässä resepti:
Murskaa auringonkukansiemenet ja pähkinät tehosekoittimessa. Lisää joukkoon pellavansiemenrouhe ja sekoita vielä hetki.
Sekoita seoksen joukkoon käsin kvinoa, sulatettu kookosöljy ja suola.
Laita irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. Painele taikina vuoan pohjaan ja hieman reunoille. Laita pakastimeen täytteen valmistuksen ajaksi.
Sekoita tehosekoittimessa avokadot, kurkku, valkosipuli, sitruunanmehu ja suola tasaiseksi tahnaksi.
Leikkaa kevätsipuli ja paprika ohuiksi suikaleiksi ja hienonna korianteri.
Sekoita kevätsipuli, paprika, korianteri ja idut tahnan joukkoon käsin ja levitä täyte pohjalle.
Laita hetkeksi jääkaappiin.
Huomenna alkaa Lihaton viikko numero 2, tapahtuman fb-sivut löytyvät täältä. Itse aion taas osallistua, sillä viime kerralla sain runsaasti inspiraatiota ja monipuolisuutta ruokavaliooni. Lähde sinäkin mukaan!
Jet lag selätetty eli tänään heräsin vasta, kun herätyskello soi. Muina päivinä uni on tullut silmään jo kahdeksan aikaan illalla ja olen herännyt neljältä. Olen siis saanut nauttia ihan kunnon yöunista, mutta kiva saada omasta unirytmistä kiinni. Muutoinkin arki on lähtenyt rullaamaan taas mukavasti ja pääsen taas jakamaan reseptejä.
Eilen minulla oli töissä eväinä jämäruokia jääkaapista eli tofupapupaistosta ja kookoksista kanakastiketta sekaisin. Ja ne maistuivat todella hyviltä yhdessä. Jopa niin hyviltä, että siitä tuli inspiraatio tähän kookoksiseen papucurryyn. Ruuassa on proteiininlähteinä mustapapuja, kikherneitä ja tofua. Kasviksina on porkkanaa, parsakaalia ja bataattia, joten ruokaa voi syödä sellaisenaan, mutta halutessaan voi keittää lisukkeeksi vaikka riisiä.
Liemi on herkullinen, mausteinen kookosmaito. Mausteita voi käyttää enemmän, kuin ohjeessa on mainittu. Esimerkiksi jauhettu korianterinsiemen ja juustokumina sopisivat ruokaan myös loistavasti. Annoksen päälle kannattaa ehdottomasti puristaa reilusti limen mehua, sillä se tuo ihanaa raikkautta. Korianterin kanssa minulla on mielenkiintoinen suhde. Joskus en voinut sietää sitä ollenkaan, sillä jostain syystä se maistui suussani marjalta, jossa on kävellyt marjalude. Nykyisin käytän sitä ruokiin jonkun verran, mutta en vieläkään ole täysin varma, pidänkö siitä :) Tähän ruokaan ripottelin sitä annoksen päälle koristeeksi.
Tässä resepti, josta riittää 4-5 hengelle.
Kookoksinen papucurry
1 pkt maustamatonta tofua
1 tlk kikherneitä
1 tlk mustapapuja
1tlk kookosmaitoa
500g bataattia
3 isohkoa porkkanaa
400g parsakaalia
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 tuore punainen chili
pätkä inkivääriä
2rkl tai enemmän soijakastiketta
1tlk kurkumaa
1/2-1tl paprikajauhetta
1 lime
limeä ja tuoretta korianteria mausteeksi
Leikkaa bataatti ja porkkanat kuutioiksi ja paloittele parskaali. Laita ne kiehumaan suolalla maustettuun veteen 5-10minuutiksi, kunnes ne ovat lähes kypsiä.
Leikkaa sipuli lohkoiksi ja hienonna valkosipuli, chili ja inkivääri.
Leikkaa tofu reiluiksi kuutioiksi ja valuta kikherneet ja mustapavut.
Kuumenna paistinpannussa öljyä ja kuullota sipuleita, chiliä ja inkivääriä siinä hetki. Lisää joukkoon kikherneet ja jatka paistamista.
Lisää paistoksen joukkoon tofukuutiot ja mausta kurkumalla, paprikalla ja soijakastikkeella.
Lisää vielä mustapavut ja anna niiden lämmitä.
Kaada kasviksista keitinvesi pois ja sekoita niiden joukkoon kookosmaito. Lämmitä seos kiehuvaksi.
Lisää papu-tofupaistos joukkoon ja sekoita hyvin. Tarkista mausteet ja suolaisuus ja lisää niitä tarvittaessa. Purista joukkoon limen mehu.
Purista annoksen päälle reilu loraus limen mehua ja ripottele hienonnettua korianteria.
Kolmeviikkoinen reissumme tuli eilen päätökseensä ja lensimme iltapäivällä takaisin Suomeen. Tällä hetkellä pieni väsy painaa, sillä heräsin aamulla jo puoli neljä, mutta toivottavasti saan taas pian Suomen rytmistä kiinni. Matka oli kaikin puolin todella hieno ja onnistunut, kuten olen ehkä jo aiemmin saattanut mainita. Kotiin oli kuitenkin ihana palata. Ja täällähän on talvi! Olo tuntuu rentoutuneelta ja siltä, että arkeen paluu on kivaa. Pääsee taas tekemään omia juttuja, jotka ovat lopulta kuitenkin niitä parhaita asioita. On mukava mennä töihin, pyöräyttää smoothie blenderillä ja lähteä hikoilemaan salille. Kiva nähdä kavereita ja saada taas kissa takaisin kotiin.
Vuosi vaihtui ja uusi vuosi tuntuu aina uuden alulta. Joka paikassa mainostetaan elämäntapamuutoksia, erilaisia valmennuksia ja dieettejä. Uusi vuosi onkin hyvä ajankohta aloittaa terveellisempi elämä, mutta liikaa muutoksia ei kannata kerralla tehdä ja järki on hyvä pitää mukana. Kannattaa kokeilla erilaisia juttuja liikunnan ja ruokavalion kanssa, joista voi sitten valita ne itselle sopivat jutut. Minulla ainakin toimii vain sellaiset asiat, jotka pystyn arjessa helposti toteuttamaan. Kuitenkin jos oikeasti haluaa muutosta, niin jotain pitää muuttaa :)
Isot muutokset vaativat aikaa ja totuttelua. Kerroin ennen joulua tässä postauksessa, miksi halusin alkaa syömään terveellisemmin. Minulla meni melkein kaksi vuotta, että monipuolisesta ja runsaasti kasviksia sisältävästä ruokavaliosta tuli pysyvä tapa. Matka kohti terveellisempiä elämäntapoja alkoi uudenvuodenlupauksesta ja välillä olen ottanut takapakkia ja sitten olen taas kokeillut jotain muuta. Nytkin olen herkutellut kolme viikkoa niin terveellisillä kuin vähemmän terveellisillä herkuilla enemmän kuin normaalisti, mutta se kuuluu asiaan!
Jos haluat kokeilla jotain uutta, niin lisää vaikka ruokavalioosi smoothie, muutama kävelylenkki viikkoon tai jätä herkuttelu vain yhteen päivään viikossa. Pieni muutos tuo jo lisäenergiaa ja saattaa poikia jonkin toisenkin terveellisen tavan arkeesi.
Eilen kotiin päästyäni oli heti pakko saada jotain raikasta, joten vihersmoothien valmistus oli edessä. Tässä ohje:
Vihersmoothie (kahdelle)
1/2 kurkku
1 vihreä omena
3 basilikan oksaa
1 pieni avocado
1/4 lehtikaaliruukusta tai babypinaattia
1/2 sitruunan mehu
2 rkl chiasiemeniä
vettä
(1 annos maustamatonta heraa tai riisiproteiinia)
Paloittele kurkku, omena ja avocado.
Laita ainekset blenderiin ja surauta smoothieksi. Lisää vettä sen verran, että saat haluamasi koostumuksen.
Lisää lopuksi proteiinijauhe, mikäli käytät sitä ja sekoita vielä hetki.
Kävimme aamupäivällä nauttimassa lumisista maisemista ja nytkin maahan leijailee hiljalleen lunta. Luonto näyttää niin kauniilta ja ulkona on reilu 10 astetta pakkasta. Pirteää uutta viikkoa kaikille!
Nyt on luvassa hehkutusta ja matkakertomusta upeasta kahden päivän roadtripistä Australian kuuluisalla rantatiellä eli Great Ocean Roadilla. Matkaa mittariin kertyi noin 700km ja paikkoja, joissa pysähtelimme, oli paljon. Pysähdyspaikkoja tien varrella on todella runsaasti, joten maisemista nauttiminen on helppoa. Tie on mutkitteleva ja joissakin kohdin kapea, mutta hyvässä kunnossa. Muita turisteja oli liikkeellä jonkin verran, mutta ei kuitenkaan älyttömän paljon. Vasemmanpuoleinen liikenne oli tullut onneksi meille jo tutuksi muutamalla aiemmalla päiväreissulla, mutta silti ajamiseen piti keskittyä enemmän kuin Suomessa. Tai minähän toimin vain kartanlukijana, mutta olin hengessä mukana :)
Lähdimme matkaan sunnuntaiaamuna kahdeksan aikaan ja ensimmäinen kohteemme oli Bells Beach. Ranta on suosittu surffipaikka, mutta yhtään surffaria emme nähneet. Saattoi johtua joko siitä, että saavuimme rantaan jo kymmeneltä tai sitten todella tuulisesta säästä. Kaksi surffaria oli vetämässä märkäpukua päälleen, mutta vaikka odotimme ja söimme eväitä, niin veteen he eivät menneet. Ehkä sää oli liian haasteellinen surffaukseen.
Bells Beachin jälkeen suuntasimme Anglesean golfkentälle kenguruja bongaamaan. Kentälle ei saanut kuitenkaan mennä kävelemään vaan olisi pitänyt maksaa RooTourista kuljettajalle, joten kengurut jäivät näkemättä tässä kohtaa. Kävimme luonaalla McGain’s Cafessa, joka oli luomutuotteita myyvän kaupan ja puutarhamyymälän yhteyteen perustettu kahvila. Tarjolla oli ihania luomutuotteista valmistettuja leivonnaisia, salaatteja ja lämpimiä ruokia sekä mehuja ja smoothieita.
Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa Aireys Inletiin, jossa pysähdyimme ihastelemaan rantaa ja majakkaa nimeltään Split Point Lighthouse. Tämän jälkeen jouduimme lähtemään kiertotielle pois Great Ocean Roadilta, sillä tie oli suljettu n. 50km matkalta maastopalon vuoksi. Kiertotieltä päädyimme sademetsän keskelle tehdylle turistitielle, josta oli kyltti Hopetoun Falls ja teimme kävelyretken katsomaan vesiputousta. Matka jatkui ja meinasimme törmätä kenguruun, joka loikki tien yli. Näimme toisen kaveruksen istuskelemassa tien reunassa, mutta yrittäessämme lähestyä sitä kuvan toivossa, sekin otti jalat alleen ja loikki tiehensä.
Kengurukohtaamisen jälkeen teimme kaksi rantapysähdystä ennen päivän ja oikeastaan koko roadtripin loppuhuipennusta. Jäljellä oli siis Great Ocean Roadin kuuluisin nähtävyys eli 12 Apostolia. Apostolit ovat merestä kohoavat, veden muovaamat kivipatsaat. Patsaita on jäljellä enää seitsemän, eikä niitä alun perinkään ole kahtatoista ollut, vaan nimestä oli haluttu tehdä mahdollisimman houkutteleva. Näky oli kyllä kieltämättä upea! Kivipatsaat näyttivät epätodellisilta ja niitä olisi voinut tuijottaa vaikka kuinka kauan. Aivan yksin emme Apostoleita saaneet ihailla, mutta ilta oli jo onneksi sen verran pitkällä, että päivän pahin turistipiikki oli ohi.
Olimme yötä Port Campbell- nimisessä pikkukylässä, josta olimme varanneet hostellihuoneen. Kävimme syömässä ja uni tuli sen jälkeen silmään hyvin nopeasti.
Aamiaisen jälkeen kävimme Loch Ard Corgella, joka on poukama kahden jyrkänteen välissä. Tarinan mukaan kaksi nuorta oli pelastautunut poukamaan haaksirikkoutuneesta aluksesta 1800-luvun lopulla ja alueella on luola, jossa heidän kerrotaan asuneen.
12 Apostolin toisella puolella pääsee kävelemään rantaa pitkin, kun laskeutuu alas rappusia, joita kutsutaan Gibson Stepseiksi. Rannalta näkee kaksi samanlaista kivipatsasta kuin Apostolit ja aamupäivällä ranta oli täynnä kuvia napsivia turisteja meidät mukaan lukien.
Kävimme vielä kahdella sademetsäkävelyreitillä nimeltään Melba Gully ja Maits Rest. Erityisesti jälkimmäinen oli hieno, sillä alueella kasvoi jättimäisiä puita. Yksi kohde, jossa olisimme halunneet käydä oli Cape Otwayn majakka, joka on vanhin toiminnassa oleva. Paikka oli kuitenkin todellinen turistirysä ja alueelle oli 20 dollarin sisäänpääsymaksu, joten jätimme väliin. Ihan tyhjä arpa ajelu majakalle ei ollut, sillä pääsimme näkemään koalan hyvin läheltä. Joku turisti oli bongannut koalan puussa ja pysäyttänyt tien viereen. Tästä syntyi kunnon lumipalloefekti ja tienvarsi oli täynnä autoja ja ylöspäin tähyileviä ihmisiä. Mekin pysähdyimme ja saimme napattua karvapallosta lähikuvan.
Ajelimme takaisin Melbourneen osittain Great Ocean Roadia ja osittain nopeampaa Princess Highwayta. Vaikka autossa istumista tuli paljon, niin useat pysähtelyt saivat ajomatkan tuntumaan lyhyemmältä. Maisemat olivat mahtavat ja tiellä olisi voinut tutkailla paikkoja pidempäänkin. Matkaoppaassamme oli jopa ehdotus viettää kaksi viikkoa Great Ocean Roadilla ja sen lähialueilla. Matkaa on mahdollista taittaa myös kävellen Great Ocean Walk -merkittyä kävelypolkua pitkin. Meille kahden päivän roadtrip oli sopiva ja ehdimme rauhassa katsella kaikki kohteet, jotka olimme suunnitelleet. Kaiken kaikkiaan uskomaton retki!
Vielä kaksi päivää Melbournessa ja kaksi Tokiossa, jonka jälkeen Suomi kutsuu jälleen!
Raikasta menoa 