Se oli helmikuun alku vuonna 2009, kun lähdin viettämään vaihto-opiskelukevättä Hollantiin ja kohteeksi oli valikoitunut opiskelijakaupunki nimeltään Groningen. Kanssani lähti ystäväni Anna-Leena, johon olin tutustunut muutamaa vuotta aiemmin yliopistolla. Kerrottakoon, että vaihtariasunnon huoneen oven avattuani olin enemmän kuin kiitollinen, että olimme lähteneet yhdessä. En ole mikään siivoushullu, mutta likainen huone ja sotkuinen keittiö sai aikaan ällöttävän olon. Ensimmäisenä iltana vedimme sängyt yhteen, sillä molemmat olivat melko järkyttyneitä ja äitiä tuli ikävä.
Kaikkeen onneksi tottuu ja pian asumus alkoi tuntua kodilta. Siinä auttoi ehdottomasti muut samassa talossa asuvat vaihtarit ja arki alkoi rullaamaan pikkuhiljaa. Englannin taito kehittyi nopeasti, kun sillä oli pakko tulla toimeen. Vaikka koulussa olin hyvä kielissä, niin puhuminen oli jäänyt vähälle. Lapsuuteni Nokialla englantia ei päässyt liiemmin puhumaan tosielämässä.
Pian huomasimme, että samassa kaupungissa oli yllättävän paljon suomalaisia vaihtareita. Aluksi olin siihen rehellisesti sanottuna hieman pettynyt, sillä pelkäsin, että koko vaihtoaika menee suomea puhuessa. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt, vaan olimme osa isoa kansainvälistä vaihtariperhettä. Kevään aikana sain tutustua mahtaviin uusin ihmisiin, uuteen maahan ja kulttuuriin. Ja mikä hienointa, osa tuolloin tapaamistani ihmisistä on säilynyt edelleen ystävinäni.
Olemme tavanneet Groningenissa eri kokoonpanoilla neljä kertaa vaihdon jälkeen ja viimeisin kerta oli nyt viime viikonloppuna. Tällä kertaa meitä oli viisi suomalaista ja yksi itävaltalaisvahvistus. Lensimme Amsterdamiin, jossa pyörimme muutaman tunnin lounastaen ja kahvilla istuen. Sen jälkeen otimme junan Groningeniin ja junasta ulos astuessa tuli ihana, lämmin olo. Mieleen tulvi muistot seitsemän vuoden takaa ja kaupunki tuntui yhtä mukavalta kuin siellä hetken asuessa.
Viikonloppuna pyöräilimme, shoppailimme, söimme ja kävimme pubissa, aivan kuin vaihtokeväänä. Oli mukava vain olla, ei ollut kiirettä mihinkään eikä tarvinnut kiertää mitään pakollisia nähtävyyksiä. Saimme nauttia toistemme seurasta ja Groningenin kotoisasta tunnelmasta. Kiitos Ansku, Ville, Juuso, Riikka ja Lukas! Until next time <3
PS. Totta kai oli pakko kartoittaa Groningenin raakakakkuskene, mutta eipä sieltä raakakakkuja löytynyt. Olin bongannut netistä Raw Food Groningen -nimisen paikan, mutta kuulin sen sulkeneen ovensa. Yksi tarjoilija kertoi sen lopettaneen hyvin nopeasti, sillä se oli ilmeisesti ollut liian erikoista eikä se ollut löytänyt asiakaskuntaa. Harmi. Kävimme kuitenkin kahdessa kasvisruokapaikassa, joista erityisesti toinen teki lähtemättömän vaikutuksen ja siitä luvassa lisää pian!
Vietimme siis pidennetyn viikonlopun Tukholmassa ja palasimme kotiin tänään aamupäivällä. Olimme Miikan kanssa liikkeellä kaksin, mutta ystäväni Laura toimi oppaanamme. Osan ajasta vietimme myös suuremmalla poppoolla, sillä kavereitamme Vaasasta oli myös samaan aikaan reissussa.
Neljään päivään mahtui kävelyä ristiin rastiin, shoppailua, aurinkoa, Abbaa ja tietysti ruokaa. Sopivassa balanssissa terveellisempiä vaihtoehtoja ja pari burgeria. Tukholma on kyllä tosi kiva kaupunki ja siellä tulee varmasti käytyä lähiaikoina useamminkin, sillä Laura sai sieltä vakituista työtä. Maaliskuun Tukholman reissustani voit lukea täältä.
Keräsin tähän paikkoja, joihin tykästyin, mikäli joku kaipaa vinkkejä Tukholman reissulle.
Todella värikkäitä ja herkullisia, kasvispainotteisia ruokia. Seurueemme testasi vegaanisalaatin, brunssin ja vuohejuustoleivän, jotka kaikki olivat erinomaisia. Tarjolla on myös Sophie’s Raw -raakajäätelöitä, joiden ansiosta olinkin ravintolan bongannut. Ravintolan yhteydessä on myös kauppa, jossa myydään keittiötavaraa ja muita sisustusjuttuja.
Ruokakauppa tai oikeastaan ruokatori, josta kävimme tiskiltä hakemassa lounassalaatit. Noin 10€ annokseen sai valita kolmea salaattia laajasta valikoimasta, yhden proteiinin ja kastikkeen. Värikkäitä ja maistuvia vaihtoehtoja. Lisäksi myynnissä raakakakkuja ja -palloja, joista jälkimmäisiä oli pakko maistaa. Paikkoja on kaksi, kävimme Norrmalmin Pardisetissa.
MOOD-kauppakeskuksessa sijaitseva tapaspaikka. Hieman kallis, mutta tapakset olivat todella hyviä. Tarjoilija suositteli 3-4 tapasta per ruokailija. Tilasimme ensin kolme, mutta lopulta päädyimme ottamaan vielä yhdet, kun oli niin hyvää.
Simppeleitä, mutta superhyviä hamppareita. Ei mikään kevyen ruuan ystävän paratiisi, mutta välillä maistuu kunnon rasvainen burgeri. Todella suosittu paikka eli kannattaa varautua jonottamaan vähintään 30min, sillä paikkaan ei ovi tehdä varausta.
Kulttuuritalon katolla on kiva makoilla aurinkotuolissa ja nautiskella kylmästä juomasta tai kahvista. Saa paikasta toki ruokaakin, siitä en osaa sanoa mitään. Ensimmäisellä kerralla kävimme porukalla juomassa oluet, mutta paikka oli niin kiva, että kävimme vielä toisen kerran Miikan kanssa kahvilla. Kattoterassilla oli myös hauska lasiseinäinen lukunurkkaus.
Ystäväni Laura oli käynyt ”sillan alla alueella, joka muistuttaa festareita”, jonne suunnistimme lauantaina alkuillasta. Paikka oli hieman hankala löytää, mutta ehdottomasti näkemisen arvoinen. Kyseessä on todellakin festarialuetta muistuttava ulkoilmabaari, jossa on eri alueita, yökerhoja, keikkoja, sieltä saa hampurilaisia ja on siellä ravintolakin.
Mehubaari, josta saa tuorepuristettuja mehuja, jotka tehdään tilauksesta. Vaikka kyseessä onkin ketju, niin olen näitä mehuja juonut useamman kerran ja tälläkin kertaa oli raikasta ja maistuvaa.
Yövyimme Djurgårdensissa Pop House Hotellissa, joka on samassa rakennuksessa Abba-museon kanssa. Museossa voi laulaa ja tanssia Abban tahtiin, tutustua yhtyeen historiaan ja ihailla esiintymisasuja. Sisäänpääsymaksu oli reilu 20€, joten suosittelisin paikkaa vain tosifaneille.
Vielä yksi matkakirjoitus joululomalta. Teksti on ollut valmis jo pitkään, mutta kuvat uupuivat. Nyt kuvat on lisätty, joten tässä tarinaa Tokiosta:
Tokio on hyvin mielenkiintoinen paikka. Ihmisvilinä, japaninkieliset kyltit ja korkeat rakennukset ovat jo nähtävyyksiä sellaisenaan. Olimme reissumme aikana kaksi kertaa Tokiossa. Ensin menomatkalla neljä yötä ja sitten paluumatkalla kaksi yötä. Menomatkalla asuimme Airbnb:n kautta vuokratussa asunnossa Shinjukun länsipuolella. Asunto oli hyvällä paikalla, sillä siitä oli lyhyt kävelymatka asemalle, mutta katu oli rauhallinen. Asunto oli pieni, mutta siellä oli kuitenkin kaikki tarvittava ja se oli siisti. Paluumatkalla yövyimme 4 tähden hotellissa aivan Tokion keskustassa. 34.kerroksessa olevan huoneen ikkunasta oli upeat näkymät. Tokyo Tower eli Eiffeltornia muistuttuva torni oli illalla hienosti valaistu ja aamulla Mt. Fuji näkyi pienenä kohoamana horisontissa.
Meillä oli matkassa Lonely Planetin Tokion taskukokoinen matkaopas. Se osoittautui todella hyödylliseksi. Kävimme joka päivä eri alueella ja oppaassa oli hyvin nähtävyyksiä, reittiopastusta ja ravintoloita. Lisäksi tiedot olivat ajantasalla, ainoastaan yksi ravintola oli muuttanut toiseen paikkaan. Tokiossa metrolla liikkuminen oli haastavampaa kuin Euroopassa. Metrokartan koon lisäksi kieli tuotti välillä ongelmia. Usein asemilla oli paikkojen nimet myös englanniksi, mutta muutaman kerran kävi niin, että kaikki tekstit metrokartassa olivat vain japaniksi. Onneksi saimme apua ystävällisiltä paikallisilta ja pääsemme taas kärryille.
Jes, liput hankittu! Ei mennytkään kuin vartti. No ei vaan :)
Paikalliset osaavat englantia vaihtelevasti. Ravintoloissa oli aina joku, joka puhui englantia, mutta ei todellakaan koko henkilökunta. Elekielellä pärjäsi kuitenkin pitkälle, sillä japanilaiset ovat hyvin ystävällisiä. Osassa ravintoloita oli englanninkieliset menut saatavilla tai ainakin kuvat ruuista, joten tilaaminen onnistui hyvin. Lisäksi monissa halvemmissa ravintoloissa tilaaminen hoidettiin ovensuussa automaatilla, johon syötettiin rahat ja painettiin haluamansa annoksen kuvaa.
Vaikka Tokio on hyvin vilkas ja ruuhkainen kaupunki, niin silti yleisvaikutelma on rauhallinen. Ihmiset eivät ryntäile, vaan toisille annetaan tilaa, jonotus sujuu ja muutenkin käyttäydytään ystävällisesti kaikkia kohtaan. Kauppojen ulkopuolella on sisäänheittäjiä ja mainostajia, mutta he eivät ole yhtään tunkeilevia tai päällekäyviä.
Japanilaisen keittiön herkut, joita maistelimme matkan aikana olivat sashimi, sushi, ramen, yakitori, tonkatsu ja tempura. Annokset olivat maittavia, mutta osa melko raskaita. Sashimi ja sushi ovat raakaa kalaa, ramen on nuudelikeitto, yakitori grillattuja lihavartaita, tonkatsu uppopaistettua possua ja tempura uppopaistettuja katkarapuja, lihaa tai kasviksia. Tuoretta ruokaa oli vaikea löytää ravintoloista ja kaikki oli kypsennettyä, joten aika pian aloin kaivata salaatteja ja muita raikkaita ruokia.
Joulukuun lopulla ja tammikuun alussa sää oli yllättävän kiva. Lähes joka päivä paistoi aurinko ja lämpötila oli reilut 10 astetta. Kylmyydeltä ei kuitenkaan voinut välttyä vaan vaatetta täytyi laittaa riittävästi päälle. Itse pidin villakangastakin alla pitkähihaista paitaa ja paksua villatakkia. Hyvät kengät olivat myös todella tarpeelliset, sillä kävelyä tuli paljon.
Tässä kohteita ja alueita, joissa vierailimme:
Shinjuku
Shinjuku on eläväinen ja vilkas kaupunginosa. Shinjukun aseman sanotaan olevan maailman vilkkain, sillä noin kolme miljoonaa ihmistä menee aseman kautta päivittäin. Ravintoloita on vieri vieressä ja itäpuolella on vilkas yöelämä. Katuja koristavat värivalot ja jättiscreenit, joten alueella on kiva kävellä ihan ilman määränpäätäkin.
Tokyo Metropolitan Government Building
Hallintorakennuksen ylimpään eli 45.kerrokseen pääsee hissillä. Ylhäältä on upeat näköalat Tokion yli. Ylimmässä kerroksessa on myös ravintola ja kauppa, jossa myydään matkamuistoiksi ja tuliaisiksi sopivaa tavaraa.
Shibuya
Shibuyan asemalta ulos käveltäessä tulee isoon, vilkkaaseen risteykseen eli Shibuya Crossingiin, jossa ihmisiä menee ristiin rastiin. Seurasimme valojen vaihtumista Starbucksista, josta avautui näkymä risteykseen. Se oli hauskaa katseltavaa! Shibuyan aseman edessä on omistajalleen uskollisen Hachiko-koiran patsas. Kävimme myös vaatekaupassa nimeltä Shibuya 109, josta löytyy toinen toistaan erikoisempia vaatteita useassa kerroksessa. Vaikka emme mitään ostaneetkaan, niin se oli silti näkemisen arvoinen paikka.
Senso-ji
Turistinen temppelialue Asakusassa. Alueelle vie ostoskuja nimeltään Nakamise-dori, jossa myydään matkamuistoja ja tuliaisia. Suurin osa tavarasta on turistikrääsää, mutta muutamia kivoja kojujakin tuli vastaan, joissa myytiin japanilaista posliinia ja kauniita syömäpuikkoja.
Tässä on menossa ennustuksen tekeminen.
Akihabara
Alueella on myynnissä valtavat määrät elektroniikkaa, tietokoneen osia, johtoja ja kaikkea mitä tietokonenörtit voivat kaivata. Myös anime- ja mangaputiikkeja on todella paljon. Kävimme Maid Cafessa, jossa ranskalaisiksi sisäköiksi pukeutuneet tytöt tarjoilevat ja kaikki on söpöä ja vaaleanpunaista. Ehdottomasti erikoisin kahvila, missä olen käynyt. Kahvila oli todella suosittu, joten hinnat olivat sen mukaiset. Kahdelle sisäänpääsymaksu, kuuma juoma, leivos ja yhteiskuva tarjoilijan kanssa, maksoivat 4800 jeniä eli n. 35e. Leivokset eivät olleet häävin makuisia, mutta kokemuksena mielenkiintoinen.
Korvat päähän ja valokuvaan :)
Tsukiji Market
Paluumatkalla kävimme isolla ja todella vilkkaalla kalatorilla, joka taisi olla matkaoppaamme ykkössijalla oleva must see -kohde Tokiossa. Torilla sai todella varoa, ettei jäänyt trukkien, laatikoita kuljettavien myyjien tai mopojen jalkoihin. Tarjolla oli toinen toistaan isompia ja erikoisempia kaloja sekä mereneläviä.
Kabuki
Kävimme katsomassa japanilaista teatteria eli kabukia. Kokopitkä esitys kestää monta tuntia, melkein koko päivän, mutta myynnissä on myös lippuja yhteen tai kahteen näytökseen. Kabukissa esiintyvät vain miehet ja esitykseen kuuluu näytelmää, musiikkia ja tanssia. Puvustus ja maskeeraus on upeaa katseltavaa. Meidän lippuihin kuului kaksi näytöstä, joista ensimmäinen kesti vain 20min ja toinen tunnin. Ensimmäinen näytös oli pääasiassa tanssia ja musiikkia, joten sitä oli kiva katsoa, mutta jälkimmäinen näytös oli todella puuduttavaa dialogia, jossa näyttelijät istuivat paikoillaan ja keskustelivat. Näytös olisi varmasti ollut mielenkiintoisempi, jos osaisi japania :)
Kappabashi-dori
Asakusan kaupunginosassa oleva kauppakatu, jolla myydään kaikenlaista keittiötavaraa. Posliinikaupoissa on upeita astioita ja niitähän oli pakko ostaa itselle tuliaisiksi. Vaikea oli valita mitä ottaisin, joten päädyin ostamaan joukon erilaisia ja erikokoisia kauniita lautasia.
Oli upea kokemus käydä Tokiossa ja kuudessa päivässä ehti tehdä ja nähdä paljon. Voin ehdottomasti suositella kaupunkilomaa suunnittelevalle. Ei varmasti lopu tekeminen kesken.
Nyt on luvassa hehkutusta ja matkakertomusta upeasta kahden päivän roadtripistä Australian kuuluisalla rantatiellä eli Great Ocean Roadilla. Matkaa mittariin kertyi noin 700km ja paikkoja, joissa pysähtelimme, oli paljon. Pysähdyspaikkoja tien varrella on todella runsaasti, joten maisemista nauttiminen on helppoa. Tie on mutkitteleva ja joissakin kohdin kapea, mutta hyvässä kunnossa. Muita turisteja oli liikkeellä jonkin verran, mutta ei kuitenkaan älyttömän paljon. Vasemmanpuoleinen liikenne oli tullut onneksi meille jo tutuksi muutamalla aiemmalla päiväreissulla, mutta silti ajamiseen piti keskittyä enemmän kuin Suomessa. Tai minähän toimin vain kartanlukijana, mutta olin hengessä mukana :)
Lähdimme matkaan sunnuntaiaamuna kahdeksan aikaan ja ensimmäinen kohteemme oli Bells Beach. Ranta on suosittu surffipaikka, mutta yhtään surffaria emme nähneet. Saattoi johtua joko siitä, että saavuimme rantaan jo kymmeneltä tai sitten todella tuulisesta säästä. Kaksi surffaria oli vetämässä märkäpukua päälleen, mutta vaikka odotimme ja söimme eväitä, niin veteen he eivät menneet. Ehkä sää oli liian haasteellinen surffaukseen.
Bells Beachin jälkeen suuntasimme Anglesean golfkentälle kenguruja bongaamaan. Kentälle ei saanut kuitenkaan mennä kävelemään vaan olisi pitänyt maksaa RooTourista kuljettajalle, joten kengurut jäivät näkemättä tässä kohtaa. Kävimme luonaalla McGain’s Cafessa, joka oli luomutuotteita myyvän kaupan ja puutarhamyymälän yhteyteen perustettu kahvila. Tarjolla oli ihania luomutuotteista valmistettuja leivonnaisia, salaatteja ja lämpimiä ruokia sekä mehuja ja smoothieita.
Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa Aireys Inletiin, jossa pysähdyimme ihastelemaan rantaa ja majakkaa nimeltään Split Point Lighthouse. Tämän jälkeen jouduimme lähtemään kiertotielle pois Great Ocean Roadilta, sillä tie oli suljettu n. 50km matkalta maastopalon vuoksi. Kiertotieltä päädyimme sademetsän keskelle tehdylle turistitielle, josta oli kyltti Hopetoun Falls ja teimme kävelyretken katsomaan vesiputousta. Matka jatkui ja meinasimme törmätä kenguruun, joka loikki tien yli. Näimme toisen kaveruksen istuskelemassa tien reunassa, mutta yrittäessämme lähestyä sitä kuvan toivossa, sekin otti jalat alleen ja loikki tiehensä.
Kengurukohtaamisen jälkeen teimme kaksi rantapysähdystä ennen päivän ja oikeastaan koko roadtripin loppuhuipennusta. Jäljellä oli siis Great Ocean Roadin kuuluisin nähtävyys eli 12 Apostolia. Apostolit ovat merestä kohoavat, veden muovaamat kivipatsaat. Patsaita on jäljellä enää seitsemän, eikä niitä alun perinkään ole kahtatoista ollut, vaan nimestä oli haluttu tehdä mahdollisimman houkutteleva. Näky oli kyllä kieltämättä upea! Kivipatsaat näyttivät epätodellisilta ja niitä olisi voinut tuijottaa vaikka kuinka kauan. Aivan yksin emme Apostoleita saaneet ihailla, mutta ilta oli jo onneksi sen verran pitkällä, että päivän pahin turistipiikki oli ohi.
Olimme yötä Port Campbell- nimisessä pikkukylässä, josta olimme varanneet hostellihuoneen. Kävimme syömässä ja uni tuli sen jälkeen silmään hyvin nopeasti.
Aamiaisen jälkeen kävimme Loch Ard Corgella, joka on poukama kahden jyrkänteen välissä. Tarinan mukaan kaksi nuorta oli pelastautunut poukamaan haaksirikkoutuneesta aluksesta 1800-luvun lopulla ja alueella on luola, jossa heidän kerrotaan asuneen.
12 Apostolin toisella puolella pääsee kävelemään rantaa pitkin, kun laskeutuu alas rappusia, joita kutsutaan Gibson Stepseiksi. Rannalta näkee kaksi samanlaista kivipatsasta kuin Apostolit ja aamupäivällä ranta oli täynnä kuvia napsivia turisteja meidät mukaan lukien.
Kävimme vielä kahdella sademetsäkävelyreitillä nimeltään Melba Gully ja Maits Rest. Erityisesti jälkimmäinen oli hieno, sillä alueella kasvoi jättimäisiä puita. Yksi kohde, jossa olisimme halunneet käydä oli Cape Otwayn majakka, joka on vanhin toiminnassa oleva. Paikka oli kuitenkin todellinen turistirysä ja alueelle oli 20 dollarin sisäänpääsymaksu, joten jätimme väliin. Ihan tyhjä arpa ajelu majakalle ei ollut, sillä pääsimme näkemään koalan hyvin läheltä. Joku turisti oli bongannut koalan puussa ja pysäyttänyt tien viereen. Tästä syntyi kunnon lumipalloefekti ja tienvarsi oli täynnä autoja ja ylöspäin tähyileviä ihmisiä. Mekin pysähdyimme ja saimme napattua karvapallosta lähikuvan.
Ajelimme takaisin Melbourneen osittain Great Ocean Roadia ja osittain nopeampaa Princess Highwayta. Vaikka autossa istumista tuli paljon, niin useat pysähtelyt saivat ajomatkan tuntumaan lyhyemmältä. Maisemat olivat mahtavat ja tiellä olisi voinut tutkailla paikkoja pidempäänkin. Matkaoppaassamme oli jopa ehdotus viettää kaksi viikkoa Great Ocean Roadilla ja sen lähialueilla. Matkaa on mahdollista taittaa myös kävellen Great Ocean Walk -merkittyä kävelypolkua pitkin. Meille kahden päivän roadtrip oli sopiva ja ehdimme rauhassa katsella kaikki kohteet, jotka olimme suunnitelleet. Kaiken kaikkiaan uskomaton retki!
Vielä kaksi päivää Melbournessa ja kaksi Tokiossa, jonka jälkeen Suomi kutsuu jälleen!
Aurinkoiset terveiset Melbournesta! Aurinko paistaa, rantaan on matkaa 200m, ruoka hyvää ja seura parasta mahdollista. Mitä muuta ihminen voi lomaltaan kaivata?
Olimme ensin kolme yötä hotellissa Melbournen keskustassa, jonka jälkeen siirryimme Airbnb-asuntoon St. Kildan alueelle. Asunto on todella kiva eli siisti, hyvin varusteltu ja lähellä rantaa. Alueella on paljon ravintoloita ja ruoka on herkullista.
Eilen söimme kasvisravintolassa nimeltään Sister of soul ja menun jälkkäriosastolla oli raakakakkua. Täytyihän sitä maistaa! Hyvää oli, mutta vedetään sen verran kotiin päin, että Suomessa olen syönyt parempaa :) Australiassa on parhaillaan kesä, joten ruokakaupan kasvisosasto notkuu paikallisia tuoreita hedelmiä ja kasviksia. Kaupassa käydessä on vaikea valita mitä kaikkea ostaisi ja kori täyttyykin nopeasti raikkaista herkuista.
Valon määrä tuntuu uskomattomalta, sillä aurinko nousee ennen kuutta ja laskee yhdeksän aikaan. Kaksi päivää oli hieman kylmempää eli vajaat 20 astetta, mutta muina päivinä on saatu nauttia kunnon lämmöstä. Suojakerrointa 50 on käytetty ja ainakin tähän saakka ollaan onneksi vältytty palamiselta, pientä punoitusta lukuun ottamatta. Keskipäivän aurinko on niin polttavan kuuma, että jopa kaltaiseni auringonpalvoja siirtyy suosiolla varjoon.
Palvelu Australiassa on ystävällistä ja rentoa. Vaatekauppaan tai ravintolaan astuessa myyjät kyselevät kuulumisia ja ostoksia maksaessa tiedustelevat iltasuunnitelmia. Näin suomalaiseen palvelukulttuuriin tottuneena small talk tuntuu vähän hämmentävältä, mutta hyvällä tavalla :)
Teimme tänään päiväretken Hanging Rock- nimiselle kivimuodostelmalle, joka on noin tunnin ajomatkan päässä Melbournesta. Tarkoitus on käydä vielä bongaamassa pingviinejä Phillip Islandilla ja ajaa Great Ocean Roadia ainakin 12 apostolille saakka. Tämmöistä täällä ja terkkuja Suomeen!
Tokion kentällä odotellaan koneen lähtöä Melbourneen. Uskomattomat neljä päivää Tokiossa takana. Päällimmäisenä mieleen jäivät ystävälliset ihmiset, vilkkaat kadut, korkeat rakennukset ja värivalojen loiste. Japanin herkkuja maisteltiin niin paljon kuin napa veti eli hyvin on syöty.
Nyt Australian lämpöön rentoutumaan ja nauttimaan auringosta. Joulutunnelmaa ei ole, mutta ei haittaa. Ihanaa joulua koto-Suomeen <3
Vietimme viime viikolla syyslomaa Madridissa. Olimme katsoneet muutaman ravintolan etukäteen, mutta pääasiassa ruokapaikat löytyivät vaan kävelemällä ympäriinsä ja valitsemalla kohdalle tulevista houkuttelevin paikka. Madridin ravintoloiden hintataso yllätti minut positiivisesti, sillä Barcelonaan verrattuna hinnat olivat edullisemmat. Päivällä söimme kotiruokatyyppisiä lounaita alku,- pää- ja jälkiruokineen. Oloni oli kyllä erittäin hyvinsyönyt niiden jälkeen :)
KanapaellaLihapullat tomaattikastikkeessa
Illalla valitsimme usein tapaksia koko joukolle jaettavaksi. Erityisesti merenelävistä valmistetut tapakset olivat mieleeni, mutta myös erilaiset juustot, kinkut ja makkarat olivat hyviä.
Mustekalaa
Yhtenä iltana kävimme syömässä San Miguel -kauppahallissa. Halli oli täynnä myyntitiskejä, joista sai ostaa erilaisia tapaksia ja nauttia niitä lasillisen ääressä pystypöydissä.
Mercado San Miguelin äyriäistarjontaa
Paikka oli todella täynnä ihmisiä, joten tungos verotti kokemusta hieman. Syömäni annokset olivat hyviä ja välillä iski valinnanvaikeus. Jälkiruuaksi otimme oikein tupla-annoksen leivoksia :)
Kun valinnanvaikeus iskee, on varminta ottaa molemmat leivokset
Viimeisenä iltana ravintolaa etsiessämme päädyimme ravintola La Fresca Barin eteen, jossa mieheni vanhemmat olivat syöneet lounasta loman alussa. Paikka näytti vaatimattomalta ja modernilta perinteisiin tavernoihin verrattuna, joten olin hyvin epäileväinen astuessamme sisään ravintolaan. Käsitykseni paikasta muuttui kuitenkin listan nähdessäni. Annokset kuulostivat ihanan raikkailta ja herkullisilta.
Alkuun saimme talon tarjoamaa kukkakaalikeittoa, joka oli samettista ja maistuvaa. Tilasimme alkupalaksi sanahirviö katkarapumustekalatimbaalin, mutta pöytään tuotiin vahingossa väärä annos. Tarjoilija pahoitteli virhettään suuresti ja toikin pian lautasen takaisin pyytäen meitä maistamaan sitäkin. Annos oli todella herkullinen. Samoin olivat varsinainen alkuruoka ja pääruoka, joka oli seesamkuorrutettua tonnikalaa sekä tempurkasviksia.
Voin ehdottomasti suositella ravintolaa Madridissa vieraileville, mikäli tämäntyyppinen ruoka kiinnostaa tai kaipaat kevennystä perinteisten herkkujen keskellä. Ainoastaan tonnikalahampurilainen ei vakuuttanut seuruettamme, mutta muuten ruuat olivat ihania.
La Fresca Barin alkuruuasta innostuneena tein kotiinpäästyäni muunnellun version korvaten katkaravut ja mustekalat lohella, jonka reseptin haluan teille jakaa. Annoksesta riittää kahdelle hengelle lounaaksi ja neljälle alkuruuaksi.
Leikkaa tomaatit, paprika ja punasipuli pieniksi kuutioiksi.
Sekoita niiden joukkoon kulhossa reilu loraus oliiviöljyä sekä suolaa ja pippuria.
Siirrä jääkaappiin maustumaan.
Leikkaa lohi kahteen-neljään annospalaan ja ripottele pinnalle suolaa ja seesaminsiemeniä.
Paista lohta 250 asteessa 8-10 minuuttia.
Leikkaa kurkku ja avocado viipaleiksi.
Kokoa annos: Asettele lautaselle kurkkuviipaleet, niiden päälle salsaa, sitten lohi ja avocadoviipaleet. Laita koristeeksi päälle ituja ja purista hieman sitruunanmehua.
Raikasta menoa 