Minä olen täällä!

Ilokseni voin kertoa, että pieni poikamme syntyi pari viikkoa sitten. Koko synnytys oli hyvin pitkä puristus sen alkamisesta siihen, kun poika oli vihdoin sylissämme. Lopulta monien vaiheiden jälkeen kuulimme pojan ensimmäisen itkun maanantaina 15.5 klo 16.17. Upealla takatukalla varustettu poika painoi 3260 g ja pituutta hänellä oli 48 cm.

DSC00406-1

Meistä oli tullut maailman ihanimman ja suloisimman lapsen vanhemmat. Kaikki koettelemukset ja kivut unohtuivat samantien, kun sain tuon pienen nyytin rintaani vasten. Miikan tuki ja turva synnytyksen aikana oli täysin korvaamatonta sekä Naistenklinikan kätilöt ja muu henkilökunta olivat todella ihania. Olimme synnyttäneiden osastolla kaksi yötä, jonka jälkeen pääsimme kotiin. Ei ole automatka tuntunut koskaan niin jännittävältä kuin sairaalalta kotiin ajaessamme. Myös koti tuntui tutulta, mutta jollain erilaisella ja hyvällä tavalla uudelta kantaessani pikkumiehen ovesta sisään.

DSC00457-1

Nämä kaksi viikkoa ovat olleet elämäni ihmeellisimmät ja ihanimmat opetellessamme hoitamaan pikkuista. Kaikki on ollut meille ihan uutta, mutta sanotaanko, että vaippaa on ainakin saanut vaihtaa siihen malliin, että sen pitäisi jo sujua :) Yöt on nukuttu hyvin kahdella heräämisellä ja imetyskin on lähtenyt sujumaan, joten en voisi olla tyytyväisempi. Toki välillä on sellaista huutosirkusta, ettei tiedä mitä keksisi rauhoittelukeinoksi seuraavaksi, mutta se kuuluu asiaan. Tällaista täällä, meillä on kaikki hyvin!

Mainokset

Loppumetrien fiiliksiä

Raskausviikko numero 39 käynnistyy huomenna eli loppusuoralla ollaan. Toisaalta koko odotusaika tuntuu todella pitkältä ja toisaalta aika on mennyt hurjan nopeasti. Olen ehtinyt olla äitiyslomallakin jo melkein neljä viikkoa. Huh, mihin ne viikot oikein vierähtivät? Ensimmäisellä lomaviikolla tuli hieman puskista vielä työjuttuja, jotka halusin hoitaa, mutta ne selätettyäni minun ei ole oikeastaan tarvinnut tehdä mitään pakollista. Kuluneet viikot ovat olleet rentouttavia ja koen levänneeni.

_MG_5448

_MG_5591

Odottavan aika on pitkä, sanotaan. En tunne turhautuneeni odotukseen, ainakaan kovin pahasti, haha. Olen onnistunut täyttämään päiväni rauhallisella ja mukavalla tekemisellä. Olen valmistellut makuuhuoneeseen vauvanurkkauksen, pessyt suloista pyykkiä monta koneellista, käynyt kampaajalla ja jalkahoidossa, ahminut Yle Areenasta hittisarja SKAMin, käynyt keskustassa lounaalla ja tavannut ystäviä. Viime sunnuntaina tulin vielä yllätetyksi babyshowerien merkeissä, joissa oli tietovisa, ruokaa, kakkua, lahjoja sekä arvuuttelua vauvan syntymäajasta ja strategisista mitoista.

_MG_5466

Äitiyslomastani nauttimista on varjostanut viiltävä kipu vasemmassa pakarassa, joka esti jopa kävelemisen kokonaan. Se, että en pystynyt edes kävelylenkkiä tekemään, vaikka olin kuvitellut urheilevani ihan synnytysosastolle saakka, sai minut lamaantuneeksi ja itkuiseksi. Sain kuitenkin kammettua itseni surkuttelun ja itsesäälin syövereistä hakemaan kipuun helpotusta. Kahden osteopatia- ja neljän kiropraktikkokäynnin jälkeen kivut ovat hävinneet. Erityisesti kiropraktikon käsittely auttoi. Ensin minua hirvitti mennä hoitoon, sillä pelkäsin lantion naksauttamisen vahingoittavan vauvaa, mutta raskauteni huomioitiin hyvin ja koin olevani turvallisissa käsissä. Ja nyt olen todella tyytyväinen, että menin.

_MG_5494

Vasta ihan viime päivinä flunssan iskiessä ja mahan painaessa aiempaa enemmän olen tullut malttamattomaksi, että syntyis jo! Synnytys pyörii mielessä enemmän päivä päivältä, mutta mieleni on kuitenkin rauhallinen sen suhteen. Tietysti synnytyksen kulku, kipu ja koko tilanne mietityttävät, mutta olen hyväksynyt, että se on vain asia, joka pitää tehdä. Ja palkintohan koko hommasta on niin hieno, että sen eteen tehtävä työ on kaiken sen arvoista. Pian näemme pienen poikamme ensi kertaa <3 Luotan kätilöihin ja lääkäreihin, sillä heille synnytyksen hoitaminen on arkipäivää ja he tietävät mitä tehdä. Jää nähtäväksi, säilyykö rauhallisuuteni loppuun saakka, sillä paniikkivaihteen mennessä päälle, olen aika pitelemätön ja murehdin asiat moneen kertaan…

_MG_5553

Tällaisin miettein kohti viimeisiä raskausviikkoja, joiden määrää ei kai voi ennustaa. Tai toki synnytys käynnistetään, mikäli poika meinaa nautiskella ahtaasta kammiostaan loputtomiin eli siinä mielessä ihan viimeinen takaraja on olemassa. Postauksen upeat kuvat otti taitava kaverini, joka kuvasi myös puolentoista vuoden takaiset häämme ja näistä kuvista tuli aivan kuin suora jatkumo tarinalle. Kiitos Tytti!

Herkkuaamiainen

Sunnuntai on mielestäni ihana päivä ja tämä sunnuntai on minulle erityinen, sillä huomenna on äitiyslomani ensimmäinen virallinen päivä. Tuntuu hurjalta kuinka nopeasti aika on mennyt. Pari viimeistä viikkoa olivat töissä todella hektiset, kun halusin saada hommat pakettiin ja jättää työt sijaiselle hyvään vaiheeseen. Viimeiset päivät olivat myös tunteiden täyteiset sanoessani heipat oppilaille ja työkavereille. Totta kai menen koululla käymään, mutta se ei ole sama asia. Nyt tuntuu kuitenkin todella hyvältä saadessani vain olla ja järjestellä kotia vauvalle valmiiksi. Edes yli viikon piinannut alaselkäkipu ei saa mieltäni matalaksi.

DSC00096

Viikonloppuisin on kiva panostaa hieman enemmän aamiaiseen ja nautiskella siitä kaikessa rauhassa. Viime lauantaina kävimme Miikan kanssa aamupalalla Kahvila Kuumassa, jossa olen halunnut käydä jo pidemmän aikaa. Koko viikon kahvilan avokadoleipä on kummitellut mielessäni ja sellainen oli pakko saada tänään kotona. Kahvilassa valitsin aamiaissettiin marjaisan chiavanukkaan, joka oli myös herkullinen, joten tein samantyyppisen leivän kaveriksi.

DSC00087

Vaikka tämä oma versioni jäi kahvilan aamiaisesta, niin pääsin mielestäni riittävän lähelle. Leivässä on avokadon alla tuorejuustoa ja päällä seesaminsiemeniä. Chiavanukkaan päällä on mustikkasmoothieta ja rapeutta annokseen tuo pannulla paahdetut, hunajalla maustetut pähkinät. Kylkeen vielä tummapaahtoista kahvia ja kotikahvilan aamiassetti on valmis. Toki, jos liikut Punavuoren suunnalla ja olet aamupalaa vailla, niin mene ihmeessä Kuumaan!

Ihanaa sunnuntaita <3

DSC00103

Chiavanukas

  • 2rkl chiasiemeniä
  • 1-1 1/2 dl mantelimaitoa
  • vaniljajauhetta
  • kourallinen pähkinöitä
  • loraus hunajaa
  • 1/2 banaani
  • 75g pakastemustikoita
  • hieman mantelimaitoa
  • vaniljajauhetta
  • koristeeksi marjoja
  1. Valmista ensin chiavanukas: Sekoita 1dl mantelimaitoa, chiasiemenet ja ripaus vaniljajauhetta. Anna turvota n. 15minuuttia. Lisää tarvittaessa mantelimaitoa, jos haluat juoksevamman koostumuksen.
  2. Chiavanukkaan turvotessa rouhi pähkinät veitsellä ja paahda niitä kuumalla pannulla hetki. Sekoita joukkoon hieman hunajaa ja kaada seos leivinpaperin päälle jäähtymään. Halutessasi voit käyttää myös valmista mysliä.
  3. Sekoita blenderissä puolikas banaani, mustikat, ripaus vaniljajauhetta ja hieman mantelimaitoa.
  4. Kokoa annos: Laita chiavanukas lasin pohjalle. Kaada päälle mustikkasmoothie ja ripottele pinnalle paahdetut pähkinät. Koristele annos marjoilla.

Avokadoleipä

  • ohut täysjyväpaahtoleipäviipale
  • reilu nokare tuorejuustoa
  • 1/2 avokado
  • seesaminsiemeniä
  • suolaa
  1. Paahda leipäviipale ja levitä sen päälle reilusti tuorejuustoa.
  2. Viipaloi avokado ohueksi ja nosta leivän päälle.
  3. Ripottele pinnalle hieman suolaa ja koristele seesaminsiemenillä.

 

Raskausmenoa

Kerroin vuoden alussa, että meille odotetaan vauvaa. Halusin koota hieman ajatuksiani ja kokemuksiani odotuksesta, joka on edennyt jo raskausviikolle 32.

Sain tietää olevani raskaana perjantaina 9.9. Olin tehnyt jo aiemmin viikolla raskaustestin, joka oli mielestäni selkeästi positiivinen. Miika ei kuitenkaan nähnyt testissä kahta viivaa vaan käski minua rauhoittumaan ja odottamaan muutaman päivän. Miehet!!! Odotin muutaman päivän ja kuinka ollakaan viiva oli perjantaina jo niin vahva, että analyyttinen aviomiehenikin näki testissä positiivisen tuloksen. Olin asiasta niin hämilläni, että tein vielä lauantaina pari ekstratestiä. Varmaan kaiken kaikkiaan 7 testiä tehtyäni, uskoin tuloksen: meille tulee vauva!

DSC09592

Pahoinvointi alkoi aika pian testin tekemisen jälkeen. Närästys ja oksettava olo olivat kavereinani marraskuulle saakka. Välillä tuli huono olo, jos maha oli liian tyhjä tai välillä täysi vatsa sai hikikarpalot nousemaan otsalle ja oksennusolon vatsaan. Kotoa ei juuri töiden lisäksi huvittanut lähteä, sillä olo saattoi huonontua nopeasti. Olen kuitenkin siinä mielessä onnekas, että olen oksentanut vain kahdesti ja nekin saattoivat olla jotain vatsatautia. Joulukuusta lähtien olo on ollut mitä mainioin ja alkuraskauden pahoinvointi on enää muisto vain.

Suurimpana yllätyksenä minulle tuli väsymys, joka oli erityisesti alussa jotain aivan käsittämätöntä. Olen tottunut siihen, että jos nukun kunnon yöunet, niin jaksan tehdä mitä vain. Töiden jälkeen välipalaa, sitten salille ja illalla jaksaa korjata kokeita tai kirjoittaa blogia. Yhtäkkiä pelkkä työpäivä vei mehut ja jos piti käydä kaupassa, niin se oli jo suuri ponnistus. Päiväunet oli ihan välttämättömät ja välillä ne venyivät jopa 2h mittaisiksi. Suurin väsymys on väistynyt, mutta silti huomaan väsyväni normaalia helpommin ja otan päiväunet, jos siltä tuntuu. Lisäksi ennen joulua heräilin yöllä kolmen neljän aikaan ja valvoin muutaman tunnin. Yöheräily on taas palannut riesakseni, mutta ei onneksi ole ihan jokaöistä. Neuvolassa sen kerrottiin olevan kehon valmistautumista vauvan tuloon ja siihen, että tottuu heräilemään yöllä. Mieluummin kyllä totuttautuisin vasta sitten, kun on pakko.

DSC09996

Alkuraskauden pahoinvointiin liittyi myös tiettyjen ruoka-aineiden inho. Kahvista jouduin luopumaan jo melko varhaisessa vaiheessa ja yhdessä kohtaa jopa kahvin tuoksu oli ällöttävä. Tuoreen mintun koin jostain syystä todella kuvottavana ja muutenkaan tuoreet kasvikset, smoothiet ja salaatit eivät maistuneet. Kiva juttu ihmiselle, jonka ruokavalio koostuu suurimmaksi osaksi juurikin niistä. Kun omat perusjutut eivät maistuneet, niin yllätysyllätys tunsin vetoa kaikkia höttöhiilareita sisältäviä ruokia kohtaan. Himo vaaleaa leipää, pastaa, pizzaa, jne kohtaan nosti päätään. Ensin olin itselleni vihainen, että nyt kun olen raskaana, niin syöminen lähtee lapasesta heti alkumetreillä, mutta sitten minulle tuli luottavainen olo, että tämäkin on ohimenevää. Ja niin olikin, sillä tällä hetkellä nautin taas omista terveysherkuistani salaateista smoothieihin ja raakakakkuihin, mutta suhtaudun syömiseen ehkä aiempaa rennommin.

Sain neuvolasta pitkän listan mitä mitä pitäisi syödä ja mitä ei saa syödä. Päätin jo heti alussa, että syömisen kanssa en ala friikkailemaan. Ajattelen, että kaikkea voi syödä kohtuudella ja että tunnen kyllä, jos jokin ruoka-aine ei sovi. Raakaa kalaa olen välttänyt ja vähentänyt superfoodien käyttöä, mutta muuten olen mennyt tavallisen ruokavalioni mukaan. Toki jokainen tekee omat ratkaisunsa, mutta tämä on toiminut minulla. Minulle ainakin aiheuttaa enemmän stressiä, jos joudun panikoimaan jokaista suupalaa ja stressi jos mikä, on epäterveellistä. Olin iloinen huomatessani, ettei neuvolassa saarnattu esimerkiksi maidon juomattomuudesta vaan ehdotettiin kalkkilisää, jonka otinkin sitten käyttöön.

Normaalisti liikun 4-5 kertaa viikossa. Käyn yleensä kolmesti salilla ja siihen päälle HIIT-treeniä, porrasjuoksua, kehonpainoliikkeitä tai kävelyä vaihdellen. Toki ymmärsin jo melko alussa, että raskauden myötä liikkumistapoihin tulee varmasti jossain kohtaa muutos. Alun väsymys laittoi oikeastaan täysstopin liikunnalle ja se kyllä kalvoi mieltä, sitä en käy kieltämään. Toisen kolmanneksen alkaessa ja väsymyksen kaikotessa pääsin taas liikkumaan, joka piristi mieltä aivan valtavasti. Salilla olen tietysti laskenut sarjapainoja ja vaihtanut liikkeitä kevyempiin, mutta olen iloinen pystyessäni edelleen urheilemaan. Vielä joululomalla vetäisin vanhempieni järkytykseksi kahvakuulatreeniä ja hikijumppaa heidän olohuoneessaan, mutta kovan intensiteetin treenit olen jättänyt pois, sillä ne eivät ole tuntuneet enää hyvältä. Viime aikoina olen liikkunut tuntemusten mukaan, joinain viikkoina enemmän ja toisina taas vähemmän. Liikunnan piristävä vaikutus toimii kyllä edelleen ja saan siitä paljon energiaa.

DSC09769

Kehon muuttuminen on mietityttänyt paljon. Painoni on aina ollut hoikan ja normaalipainon välissä enkä ole juuri joutunut ponnistelemaan, että se pysyy siellä. Vatsan kasvaminen ja muutenkin kehon pehmeneminen on itkettänyt ja naurattanut lähes päivittäin. Tiedän mahakumpuni sisällä kasvavan pienen ihmisen tarvitsevan tilaa vahvistuakseen päivä päivältä, mutta se on silti ollut hämmentävää. Tällä hetkellä näen mahani valtavana, mutta olen kuullut huhua, ettei se olisi vielä saavuttanut maksimiaan vaan kasvaisi vielä suuremmaksi jäljellä olevien viikkojen aikana :) Itse asiassa mahani ei ole kasvanut riittävän suureksi taulukoiden mukaan, joten kävimme ylimääräisessä ultrassa keskiviikkona. Vauvan koko määritettiin ja painoksi saatiin hieman keskiarvoa pienempi, kuitenkin ihan normaali arvo. Aikamoinen voima on jo 1,5-kiloisella marakatilla, sillä välillä tuntuu, että olen ihan hätää kärsimässä potkujen kanssa. Mutta hyvä vaan, että vauva on aktiivinen ja ilmoittaa olemassaolostaan vähän väliä.

DSC09941-5

Tunteet ovat vaihdelleet superonnellisesta huolestuneeseen, luottavaisesta pelokkaaseen ja kaikkeen näiden väliltä. Suurimmaksi osaksi olo on onnellinen enkä malta odottaa, miten elämä muuttuu pienen miehen saavuttua. Välillä kuitenkin mieleen hiipii pelkoja, miten loppuraskaus ja synnytys sujuu tai kuinka pärjäämme vauvan kanssa. Haluan kuitenkin uskoa siihen, että kaikki menee hyvin ja jos ei mene, niin kaikesta selviää. Olimme muutama viikko sitten Miikan kanssa hoitamassa puolivuotiasta kummipoikaamme parin tunnin ajan. En ollut koskaan vaihtanut vaippaa, syöttänyt vauvaa tai ollut vastuussa kenestäkään noin pienestä. Oli kyllä hyvin intensiiviset kaksi tuntia, mutta tiimityöllä siitä selvittiin. Ja eiköhän sitä pian pääse harjoittelemaan sen verran, että homma alkaa mennä rutiinilla.

Laskettu aika on toukokuun puolessa välissä, joten pari kuukautta on näillä näkymin edessä mahan kasvattelua ja odottelua. Töissä olen vielä kolme viikkoa ja sen jälkeen pääsen valmistelemaan kotia, tekemään vauvahankintoja ja ottamaan rennosti. Pitäkäähän peukkuja!

Gluteeniton pähkinäleipä

Viikonloppuna juhlin kolmekymppisiäni tyttöjen illan merkeissä. Ruoka oli tietysti tärkeässä osassa, niin kuin kaikissa juhlissani. Tarjoilin erilaisia salaatteja, juustopiirakkaa ja pähkinäleipää. Kaikki ruuat olivat gluteenittomia kasvisruokia, sillä iso osa ystävistäni on kasvissyöjiä ja lisäksi osa ei voi syödä gluteenia. Pääsin näin helpoimmalla ja mikä siinä, kasvisruoka sopii kaikille!

Leipäresepti sai kyselyitä, joten laitetaan jakoon. Alkuperäinen resepti on Torkkuja ja nokkosia -blogista, mutta lisäsin joukkoon pähkinöitä ja pehmeitä, kuivattuja aprikooseja. Pähkinöinä voi käyttää omia suosikkejaan, itse laitoin hasselpähkinöitä, manteleita sekä cashew- ja pekaanipähkinöitä. Leipä on tiivis ja täyttävä, mutta erittäin herkullinen. Tein leipää jo joulun aikaan useampaan otteeseen lisäherkuilla ja ilman. Äitini on himoinnut leipää joulun jälkeen ja lupasinkin leipoa sitä hänelle taas viikonloppuna.

dsc09914

Leipä on helppo valmistaa, sillä varsinaista vaivaamista ei tarvita vaan ainekset vain sekoitetaan keskenään. Ainoa hieman työläs vaihe on leivän voitelu muutaman kerran paiston aikana, mutta sekään ei vaadi liikaa ponnisteluja. Leipä on parhaimmillaan seuraavana päivänä, mutta jos sinne saakka ei malta odottaa, niin sekin on sallittua. Tarjoilin juhlissani leivän viikunahillon ja briejuuston kera, mutta sipaisu voitakin riittää tämän maistuvan herkun kaveriksi.

dsc09929

Gluteeniton pähkinäleipä

  • 2,5dl tattarijauhoja
  • 3rkl psylliumhiutaleita
  • 3rkl pellavansiemenrouhetta
  • 4rkl perunajauhoja
  • 4dl piimää
  • 2dl gluteenittomia kaurahiutaleita
  • 1tl soodaa
  • 1tl ksantaania
  • 2tl suolaa
  • 1dl kookossiirappia
  • 1dl aprikooseja paloiteltuna
  • 2dl pähkinöitä
  • 25g luomuvoita
  • voiteluun 2rkl kookossiirappia + 1dl vettä
  1. Kaada piimä kulhoon ja sekoita sen joukkoon kaikki ainekset aprikooseja, pähkinöitä ja voita lukuun ottamatta.
  2. Sulata voi ja sekoita se taikinan joukkoon.
  3. Lisää lopuksi aprikoosit ja pähkinät.
  4. Kaada taikina leipävuokaan (voitele ja jauhota vuoka tarvittaessa) ja anna kohota hetki liinan alla.
  5. Sekoita vesi ja siirappi. Lusikoi sitä hieman leivän päälle.
  6. Paista leipää 175 asteessa 45 min. Voitele leipä vesisiirappiseoksella ja laita leipä takaisin uuniin. Paista 30 min, toista voitelu ja paista vielä 30min.
  7. Ota leipä uunista ja voitele se vielä kerran.
  8. Anna jäähtyä. Leipä on parasta seuraavana päivänä.

Tuorepuuro

Aamulla on liian kiire. Ei ehdi syömään aamupalaa. Ei jaksa herätä tarpeeksi ajoissa, jotta ehtisi laittamaan aamupalaa.

Kuulostaako tutulta? Tähän kiireeseen ratkaisu ei ole kotitonttu vaan tuorepuuro, jonka ainekset sekoitetaan illalla ja laitetaan yöksi jääkaappiin tekeytymään. Näin aamupala odottaa herätessä valmiina ja aikaa jää enemmän muuhun valmistautumiseen. Ja superkiireinen voi tehdä puuron kannelliseen astiaan ja napata työmatkalle mukaan.

dsc09683

Jaan tässä kaksi eri versiota, joita itse syön viikoittain. Molemmissa puuroissa on sama pohja: kaurahiutaleita, chiasiemeniä, mantelimaitoa ja ripaus vaniljajauhetta. Käyttämällä gluteenittomia kaurahiutaleita resepti muuntuu helposti gluteenittomaksi ja mantelimaidon voi halutessaan korvata muulla kasvimaidolla tai jugurtin ja tavallisen maidon yhdistelmällä. Chiasiementen tarkoitus on paksuntaa puuro, sillä ne muodostavat nesteen kanssa geelin.

dsc09689

Upean violetti mustikkapuuro on kestosuosikkini. Hampunsiemenet tuovat kivaa purutuntumaa ja mustikoita nyt voi syödä loputtomiin. Jos pidät makeammasta, niin puuroon voi lisätä hunajaa tai banaania. Vaaleassa puurossa makuina ovat omena ja kookos, jotka maustetaan vielä kanelilla. Omenasosetta löytyy kaupan hillohyllystä myös luomuna, mutta soseen tilalle voisi sopia myös raastettu omena. Täytyypä testata seuraavalla kerralla.

Kiireettömiä arkiaamuja sinne ruudun toiselle puolelle!

 

Mustikkainen tuorepuuro (yhdelle)

  • 1dl kaurahiutaleita
  • 1rkl chiasiemeniä
  • 1rkl kuorittuja hampunsiemeniä
  • 1,5dl mantelimaitoa
  • ripaus vaniljajauhetta
  • reilusti mustikoita
  1. Sekoita ainekset keskenään mustikoita lukuun ottamatta.
  2. Kaada päälle mustikat.
  3. Anna tekeytyä jääkaapissa yön yli ja sekoita aamulla uudelleen. Lisää tarvittaessa mantelimaitoa, jos koostumus on mielestäsi liian paksu.
  4. Koristele halutessasi banaaniviipaleilla, mustikoilla, hampunsiemenillä, jne.

Omenakookostuorepuuro (yhdelle)

  • 1dl kaurahiutaleita
  • 1dl omenasosetta
  • 1rkl chiasiemeniä
  • 2rkl kookoshiutaleita
  • 1rkl hunajaa
  • 1dl mantelimaitoa
  • 1/2tl kanelia
  • ripaus vaniljajauhetta
  1. Sekoita ainekset keskenään.
  2. Anna tekeytyä jääkaapissa yön yli ja sekoita aamulla uudelleen. Lisää tarvittaessa mantelimaitoa.
  3. Koristele halutessasi kookoshiutaleilla, gojimarjoilla, kookoslastuilla, omenaviipaleilla, jne.

Hyvää Uutta Vuotta 2017

Se on 1.1.2017 ja uusi vuosi, uudet kujeet, kuten sanotaan. Tein ennen vuoden vaihtumista kuvakollaasin Instagramin kuvistani 2016 best nine -sovelluksella nähdäkseni, mitä vuoteni pitikään sisällään.

raikastamenoa_full

Kollaasi on varsin värikäs: neljä kuvaa raakakakuista ja neljä smoothieista. Vuoteen mahtui paljon terveellisiä reseptejä, kolme raakakakkukahvilaa ja lisäksi pääsin osallistumaan kiinnostaviin workshopeihin ja kilpailuihin blogini ansiosta. Vuosi 2016 oli herkullinen ja toivottavasti uusi vuosikin on vähintään yhtä värikäs ja maistuva!

Kollaasi täydentyy syyskuussa julkaisemallani hääkuvalla ensimmäisen hääpäivän kunniaksi ja siitä päästääkin salaisuuteen, jonka haluan nyt täälläkin jakaa: toukokuussa meitä on kolme. Mahassani köllöttelee pienen pieni poikavauva, joka tulee tekemään vuodesta 2017 meille ihmeellisimmän ja jännittävimmän ikinä. Jos siis blogissa on hiljaista, niin olen todennäköisesti vertailemassa vaunuja tai kesto- ja kertakäyttövaippojen eroja tai sisustamassa asuntoa vauvakuntoon :)

Antoisaa, energistä, maistuvaa ja ennen kaikkea hyvää uutta vuotta kaikille!