Ilokseni voin kertoa, että pieni poikamme syntyi pari viikkoa sitten. Koko synnytys oli hyvin pitkä puristus sen alkamisesta siihen, kun poika oli vihdoin sylissämme. Lopulta monien vaiheiden jälkeen kuulimme pojan ensimmäisen itkun maanantaina 15.5 klo 16.17. Upealla takatukalla varustettu poika painoi 3260 g ja pituutta hänellä oli 48 cm.
Meistä oli tullut maailman ihanimman ja suloisimman lapsen vanhemmat. Kaikki koettelemukset ja kivut unohtuivat samantien, kun sain tuon pienen nyytin rintaani vasten. Miikan tuki ja turva synnytyksen aikana oli täysin korvaamatonta sekä Naistenklinikan kätilöt ja muu henkilökunta olivat todella ihania. Olimme synnyttäneiden osastolla kaksi yötä, jonka jälkeen pääsimme kotiin. Ei ole automatka tuntunut koskaan niin jännittävältä kuin sairaalalta kotiin ajaessamme. Myös koti tuntui tutulta, mutta jollain erilaisella ja hyvällä tavalla uudelta kantaessani pikkumiehen ovesta sisään.
Nämä kaksi viikkoa ovat olleet elämäni ihmeellisimmät ja ihanimmat opetellessamme hoitamaan pikkuista. Kaikki on ollut meille ihan uutta, mutta sanotaanko, että vaippaa on ainakin saanut vaihtaa siihen malliin, että sen pitäisi jo sujua :) Yöt on nukuttu hyvin kahdella heräämisellä ja imetyskin on lähtenyt sujumaan, joten en voisi olla tyytyväisempi. Toki välillä on sellaista huutosirkusta, ettei tiedä mitä keksisi rauhoittelukeinoksi seuraavaksi, mutta se kuuluu asiaan. Tällaista täällä, meillä on kaikki hyvin!
Raikasta menoa 