Olen ollut aiemmin todella paha sokerihiiri, kaunistelematta voidaan puhua suoranaisesta addiktiosta. 400g karkkipussi oli hetkessä tuhottu, vaikka tiesin jo valmiiksi, että sen jälkeen olo tulee olemaan todella kamala. Välillä pidin viikon tai kuukauden pituisia karkkilakkoja, jossa kuitenkin jäätelöt, leivokset, ynnä muut vastaavat olivat sallittuja. Todella järkevää, eikö?
Söin karkkia joka käänteessä ja aina mahtui vielä muutama nami vaikka oli jo huono olo. Ostin karkkia palkitakseni itseni hyvin menneestä työpäivästä tai muusta onnistumisesta. Toisaalta, jos oli paha mieli tai töissä oli ollut kamala päivä, niin ne tekivät minut iloiseksi. Edelleenkin juhlistan asioita hyvällä ruualla ja herkuilla, mutta aiemmin ongelma oli siinä, että herkkumäärät olivat valtavia. Lisäksi karkkipäivä oli joka päivä.
Pari vuotta sitten kiinnostuessani saliharjoittelusta ymmärsin ensimmäisen kerran liikunnan ja syömisen kulkevan käsi kädessä. Olin aina ennen ajatellut, että kunhan jumppaan paljon ja syön mahdollisimman harvoin, niin pysyn timmissä kunnossa. Ajattelin myös suurten liikuntamäärien kumoavan suuhun laitettujen karkkien vaikutuksen.
Kummallista kyllä, niin kamala karkkirotta kuin olen ollutkin, niin sokerinhimo on kadonnut ruuan määrän lisäämisen myötä. Enää en saa kourivaa ”tekee mieli jotain herkkua” -kohtausta iltaisin vaan syön makeaa, jos sitä oikeasti haluan enkä minkään pakottavan tarpeen sanelemana. Todellakin siis koin aiemmin, että minun on pakko saada karkkia. Nykyään ostan karkkeja enää todella harvoin, sillä en koe niiden antavan minulle samanlaista tyydytystä kuin ennen. En olisi koskaan kuvitellut, että olen pisteessä, jossa karkit eivät kuulu lähes päivittäiseen ruokavaliooni. Luulin, että voin syödä makeaa kuinka paljon vaan, koska urheilen paljon. En edes pitänyt karkkien ja sokerin syömistä itselleni mitenkään haitallisena. Verensokerin heilahteleminen sai oloni kuitenkin väsyneeksi ja nuutuneeksi sekä mielialani vaihteli äärilaidasta toiseen. Lisäksi kotona raivostuin hyvin helposti ihan mitättömistä asioista.
Jos siis koet olevasi sokerikoukussa ja haluat päästä siitä pois, niin minun vinkkini on, että kannattaa syödä tarpeeksi kunnon ruokaa. Sokerinhimo yllättää usein nälkäisenä, joten säännöllinen ateriarytmi auttaa tässä valtavasti. Arjen kiireissä syöminen saattaa unohtua tai siihen ei meinaa löytyä aikaa, mutta suunnittelemalla aterioita etukäteen välttyy kurnivalta vatsalta. Itse koen, että ravitseva ruoka on paras palvelus, jonka voin itselleni tehdä. Lisäksi täytyy tehdä myös päätös, että oikeasti haluaa vähentää sokerin syöntiä. Pelkkä toivomus tai ajattelu, että jos vähän yritän, ei välttämättä riitä. Ainakaan minulla se ei riittänyt. Kun päätin, että sokerin mättäminen loppuu, niin kärvistelin noin kuukauden ja himoitsin karkkeja koko ajan. Pikku hiljaa olo kuitenkin tasoittui. Sokerin vähentämisen jälkeen olen huomannut selkeän parannuksen omassa jaksamisessani sekä ylimääräinen turvotus ja pöhöttynyt olo ovat vähentyneet. Lisäksi taidan olla myös hieman mukavampi asuinkumppani nykyään :)
Totta kai pidän makeasta edelleen ja mielestäni täysi ehdottomuus ei ole kenellekään hyväksi. Syön välillä perinteisiä sokeriherkkuja, mutta raakakakut ja raakasuklaa ovat korvanneet ne lähes kokonaan. Raakakakuissa minua viehättää niiden maku, koostumus ja se, että ne ovat paljon ravitsevampia kuin suuret määrät sokeria sisältävät karkit. Niiden jälkeen ei tule ähkyistä oloa vaan olo säilyy energisenä. Raakaherkuissa on myös se antoisa puoli, että pääsee kokeilemaan erilaisia makuyhdistelmiä, tekemään käsillään ja siten nauttimaan työnsä tuloksista.
Edelleen huomaan sokerin addiktoivan vaikutuksen nopeasti. Olen helposti ja huomaamatta pitkiä aikoja ilman valkoista sokeria, mutta jos syön vähän jäätelöä ja karkkia, niin vanha tuttu makean kaipuu nostaa nopeasti päätään. En missään nimessä tarkoita, että kaikkien pitäisi luopua sokerista, ryystää vihersmoothieita ja syödä vain raakakakkuja. Halusin kirjoittaa tästä, sillä näen tämän sokeriasian ehkä tärkeimpänä käännekohtana omassa hyvinvoinnissani ja osoittaa, että uusia tapoja on mahdollista oppia, jos vanhat ei miellytä :)
Energistä viikkoa!
Raikasta menoa 