Miten arjestani tuli kivaa?

Muistan ajan, jolloin aina odotin viikonloppua. Laskin, kuinka monta päivää pitää vielä tehdä töitä, että saan olla muutaman päivän vapaalla. Aamuisin olin todella väsynyt ja päivisin kärttyinen. Kaikki ns. pakollinen tekeminen tuntui jollain tasolla raskaalta ja olo oli jatkuvasti nuutunut. Nukuin usein töistä tullessani päiväunet, välillä monen tunnin nokoset. Jossain kohtaa aloin ymmärtää, että jos aina odottaa vain viikonloppua, niin 5/7 päivistä jää käyttämättä. Tein pikkuhiljaa muutoksia, joilla olen saanut arjestani mukavampaa.

Riittävä yöuni Vaikka kuinka kivaa olisi valvoa arkisin myöhään, puuhailla juttuja koneella tai katsoa sarjoja telkkarista, niin ilman kunnon unta homma ei vaan toimi. Yritän nukkua 8-9 tuntia yössä, joten tähtään siihen, että arkisin olisin jo kympiltä pedissä. Kuulostaa mummomeiningiltä, mutta parantaa elämänlaatua.

Ajoissa herääminen Kesätöitä tehdessäni ja ensimmäiset työvuodet heräsin vasta viime hetkellä. Aamuni olivat järjetöntä säntäilyä ja tavaroiden etsimistä, jolloin aamupalaa oli turha kuvitella syövänsä ja juoksuaskelin pysäkille. Stressitasot olivat ylhäällä heti klo 6.30. Nykyään herään tuntia, puoltatoista ennen kuin minun pitää lähteä töihin. Ehdin kunnolla ja rauhassa syödä aamupalaa, etsiä tavarat ja vaikka jotain unohtuisi, niin ehdin alaovelta palata hakemaan sen.

DSC05782

Kunnolla syöminen Luulin pitkään, että aamupalan skippaaminen on keino pysyä hoikassa kunnossa. Ja ylipäänsä ruuan minimissä pitäminen on tie onneen. Päivän ensimmäinen ateria oli usein lounas töissä yhdentoista aikaan, jonka jälkeen söin neljän viiden aikaan kotona välipalaa seuraavan kerran. Illalla sitten karkkia ja muuta herkkua senkin edestä :) Ei ihme, että hermoja kiristi tai olo oli nuutunut. Nykyään huolehdin, että syön kunnolla. Syön kunnollisen aamupalan ja otan töihin mukaan välipalaa. Näin jaksan päivät paremmin ja olo on energinen läpi päivän.

Säännöllinen, mutta järkevä määrä liikuntaa Aiemmin ajattelin, että liikunnan suhteen enemmän on aina enemmän. Liikuntaa pitää harrastaa niin paljon kuin ikinä pystyy. Lepopäivät ovat heikoille. Jumppa päivässä ja välillä kaksi putkeen, koska kuntoahan riittää. No se ei päättynyt hyvin tietenkään: Välillä selkäni oli niin rikki, etten päässyt kävelemään tai milloin polven nivelpussi oli tulehtunut. Liikunta tekee hyvää keholle ja mielelle, mutta liika on liikaa. Nykyään kun treenaan, niin keskityn siihen ja kun lepään, niin silloin oikeasti lepään.

DSC05902

Töistä irrottautuminen Opin kantapään kautta, että työt eivät tekemällä lopu. Kuvittelin, että jaksan kaiken ja kaikki työhommat tulee hoitaa täydellisesti. Kaksi vuotta sitten syksyllä olin niin uupunut työtaakan alla, että en selvinnyt niistä. Onneksi esimieheni kuunteli minua ja työtehtäviäni saatiin järjesteltyä uudelleen. Nykyään pyrin siihen, etten tee työasioita kotona. Välillä kiireen painaessa joudun tästä lipsumaan ja teen töitä iltaisin, mutta tavoite on se, että kun suljen työpaikan oven, niin siitä alkaa vapaa-aikani.

DSC02579.jpg

Nämä ovat aika perusjuttuja ja itsestään selviä asioita, mutta vasta alettuani noudattaa näitä huomaan nauttivani jokaisesta päivästä ja jopa työnteosta enemmän. Olen energisempi ja positiivisempi! Ja koska en ole mikään superihminen, niin välillä näistä menee jokainen kohta pieleen ja se on vain elämää se :)

Pirteää viikkoa!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s